22/08/19

Vasta pysähtyessäni huomasin, miten uupunut olinkaan

7 58

Pyörin lauantai-iltana sängyssä ja ahdistaa. Olen juuri palannut lomareissulta kotiin ja olen ensimmäistä kertaa viikkoon käymässä nukkumaan omassa vuoteessa. Uni ei kuitenkaan tule ja ajatukset laukkaavat työasioissa, vaikka töiden varsinaiseen alkuun on vielä 1,5 viikkoa aikaa. Kaiken järjen mukaan olon pitäisi olla kolmen viikon lomailun jäljiltä rentoutunut ja levollinen, mutta se on kaikkea muuta. Mieli on stressaantunut, vaikka en oikein edes tiedä, mikä minua stressaa, koska mitään erityisen kuormittavaa työhommaa ei ole lähitulevaisuuden näköpiirissä. Lopulta nukahdan vain herätäkseni jälleen aamulla samaan ahdistukseen tarpeettoman aikaisin. Kun sama kierre on jatkunut neljä päivää, alkaa tuntua siltä, että ehkä olisi syytä ollan hieman huolissaan.

Joskus sitä käy niin, että kun on oikein pitkään puskenut täysillä eteenpäin ja sinnikkäästi vain tehnyt pitkää päivää ja vielä tehnyt vähän lisää, jossain kohtaa tulee stoppi. Minulla se tuli joskus loppukeväästä tai alkukesästä. Olen aika sitkeä mimmi enkä valita kovin pienistä, mutta tuossa kesän kynnyksellä tunsin oloni todella uupuneeksi. Takana oli yksi elämäni kiireisimmistä vuosista, jonka varrelle oli mahtunut myös ero sydänsuruineen. Missään vaiheessa ei ollut oikein ollut aikaa pysähtyä kunnolla lepäämään tai suremaan. Joulun aikoihin pidin reilun viikon verran vapaata, mutta todella hektisen syksyn ja monen erittäin työntäyteisen ja vaille kunnollista lomaa jääneen vuoden jälkeen vähän pidempikin paussi olisi saattanut olla tarpeen.

Olen pari kertaa aiemminkin käynyt lähellä burnoutia ja kaikkein syvimmällä olin loppukesästä 2011. Myös silloin romahdus tapahtui kesälomalla. Olen kertonut tarinan aiemmin tekemässäni postauksessa, mutta tilanne tiivistettynä pähkinänkuoreen oli se, että olin painanut pari vuotta melkoisella työtaakalla päivätyötä sekä tehnyt vapaa-ajalla sen lisäksi blogia ja freelance-projekteja. Painiskelin päivätyössäni haastavan esimiehen alaisuudessa vaikeassa työilmapiirissä sekä yritin samanaikaisesti luovia kotona parisuhdetta kuormittaneiden ongelmien ja kumppanini henkilökohtaisen kriisin keskellä. Tuntui, ettei murheita ja kuormitusta päässyt pakoon oikein minnekään. Ja kun lopulta kesälomalla pysähdyin, uupumus vyöryi yli voimalla ja alkoi oireilla ahdistuksena sekä fyysisinä oireina kuten migreeninä ja univaikeuksina. Lopulta vihelsin pelin poikki irtisanoutumalla päivätyöstä, joka aiheutti ahdistusta ja kuormitti henkisesti.

Koska olen keikkunut burnoutin rajoilla aiemminkin, nykyään tunnistan hälytysmerkit viimeistään siinä vaiheessa, kun keho alkaa oireilla. Tietenkin tilanteeseen olisi hyvä herätä jo aiemmin, mutta viimeistään nukkumisvaikeudet ja uniin tunkevat työasiat ovat minulle selkeä indikaattori siitä, että nyt pitäisi hiljentää tahtia. Jos oireiden kirjoon lisätään jatkuva ahdistus sekä migreenit, on tilanne jo päässyt liian pitkälle. Pieni positiivinen stressi voi olla ihan hyvä eteenpäin ajava voima, mutta kun stressaantunut olotila on jatkuvaa ja alkaa tuntua ahdistavalta, ollaan menossa väärään suuntaan. Lainatakseni itseäni:

On suorastaan hämmästyttävää, miten vaikeaa niitä hälytysmerkkejä uupumisen edellä onkaan tunnistaa ja myöntää itselleen. Tunnollinen suorittaja laiminlyö ennemmin itseään kuin työtehtäviä, valitettavasti.

Olihan niitä merkkejä nytkin ollut ilmassa… Kesäkuun puolivälissä oli sellainen olo, että nyt tästä naisesta on yksinkertaisesti puristettu kaikki mehut irti eikä ollut enää mitään annettavaa kenellekään. Kun into ja motivaatio lähtökohtaisesti rakastamaansa työtä kohtaan alkavat olla kateissa, ollaan yleensä jo vähän liian pitkällä.

Olin suunnitellut kerrankin pitäväni kunnollisen, pitkän kesäloman ja valmistelevani sen ajalle postauksia, mutta juhannukseen mennessä olin niin uuvuksissa, että en yksinkertaisesti kyennyt siihen urakkaan, mitä kuukauden postausmäärän etukäteen valmistelu olisi vaatinut. Siinä kohtaa, kun eräs työasia oli lomaa edeltävien kiireiden keskellä päässyt unohtumaan ja sain sen seurauksena puhelimessa työkontaktille sellaisen mini meltdownin ja romahdin vain itkuun, tajusin, että nyt täytyy pysähtyä. Ja hassua kyllä, nimenomaan samaiseen projektiin liittynyt kesän viimeinen yhteistyöpostaus kannusti juuri oikeaan suuntaan, sillä kampanjan pääviesti oli, että elämä on nyt ja se kuuluu elää. Postausta kirjoittaessani pysähdyin oikeasti sen äärelle, millaista elämää haluaisin elää ja millaista toivoisin arkeni olevan – ja tajusin heti, että jotain muuta kuin tätä jatkuvaa suorittamista ja hyvinvoinnin äärirajoilla keikkumista.

*

Vapaalle vaihtaminen tuntui lomailuun tottumattomalle haastavalta, kun ensimmäinen lomaviikko kului täällä kotona Helsingissä. Ja niinhän siinä kävi, etten heti malttanut irroittautua hommien ääreltä, vaan tein töitä vielä sen ensimmäisen lomaviikonkin. Tai ainakin uupuneena nökötin kotona läppärin näyttöä tuijottaen ja saamattomuudestani syyllisyyttä potien. Todellisuudessa taisin saada siinä lamaannuksen tilassa aika vähän mitään hyödyllistä aikaiseksi.  Onneksi putken katkaisi kotimaan reissu ja päätin, että siihen hetkeen loppuisivat työt. Tuumin, että maailma ei kaadu, vaikka blogi hetkeksi hiljenisikin, päätin hellittää omista tavoitteistani ja vaihdoin vapaalle. Kyllä siinä vähän sellaista “fuck everything” -asennetta tarvittiin, että tunnollinen puurtaja pääsi sellaiseen viis veisaamisen makuun. Mutta pääsin, kun päätin.

Itse loma meni kuin hujauksessa ja vaikka hetkittäin saavutinkin sellaisen rennon lomafiiliksen, jotenkin tuntui, etten henkisesti silti päässyt missään vaiheessa oikein kunnolla irti arjesta. Reissailin Suomessa ja olin välissä hetken täällä Helsingissäkin, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että arjesta kunnolla irtautuminen olisi ehkä vaatinut jonkun vähän pidemmän reissun jonnekin vähän kauemmas. Tai vain tuplasti pidemmän loman. Tai ehkä molemmat.

Tiedän olevani todella onnekas saadessani tehdä tällaista työtä ja en tietenkään tekisi tätä, jos miinuksia olisi enemmän kuin plussia. Olen kuitenkin ihan tosissani joutunut pohtimaan suhdettani työhön ja työntekoon nyt, kun löydän TAAS kerran itseni samasta tilanteesta. Kivoinkaan työ ei ole sen arvoista, että sille kannattaa uhrata terveytensä ja hyvinvointinsa. Kuten totesin loman kynnyksellä:

Kun on itse oma pomonsa, sen ainaisen ankaruuden sijaan voisi nauttia myös niistä tilanteen tuomista vapauksista ja eduista kuten vaikka siitä, että lomaa voi pitää juuri silloin kuin haluaa ja juuri niin paljon kuin itse haluaa – ainakin melkein. En halua olla yksi heistä, jotka kuolinvuoteellaan miettivät, että olisinpa tehnyt vähemmän töitä.

*

Kiinnostaville ja kivoille projekteille on vaikea sanoa ei ja tietenkin yrittäjällä nakuttaa aina takaraivossa huoli omasta toimeentulosta, vaikka juuri nyt menisi hyvinkin. Miten hyvin pitää mennä, että on varaa kieltäytyä töistä? Olen muutamien viime vuosien aikana saavuttanut jo sen pisteen, että osaan nykyään sanoa myös ei ja kieltäydyn monista työtarjouksista, mutta edelleen rajanveto on vaikeaa. Pohdin kuitenkin kesällä, että jos toimeentulo ei sitä absoluuttisesti vaadi, jossain kohtaa ylenmääräinen työnteko alkaa olla ahneutta. Se on ahneutta varmistella omaa selustaa niin taloudellisesti kuin urakehityksenkin näkökulmasta. On kuitenkin tutkittu, että tietyn palkkasumman jälkeen raha ei tee onnellisemmaksi. En ole koskaan kaivannut onnellisuutta tunteakseni rahaa eikä raha sinänsä ole minulle tärkeää, mutta tietenkin taloudellinen varmuus tuo turvallisuuden tunnetta, kun ei tarvitse murehtia arkisesta toimeentulosta. Onko kuitenkaan mitään järkeä haalia kiinnostaviakaan työprojekteja siinä määrin, että oma hyvinvointi kärsii? Ei ole.

Kaikkien näiden pohdintojen tuloksena päätin pari viikkoa sitten, etten tällä erää ota syksylle yhtään enempää työprojekteja jo entuudestaan sovittujen lisäksi. Tiedossa on varmasti silti joitakin kiireisiä työrupeamia, mutta jo tuon päätöksen myötä tuntuu kevyemmältä. Ehkä päätöksen vaikutus näkyy hitusen arjessani jo nyt: kun deadlineja on huomattavasti vähemmän näköpiirissä, voin tehdä töitäni rauhassa ja ilman jatkuvaa paineen tunnetta. Ja kun työt eivät veny iltamyöhään, jää aikaa myös muille asioille.

Olen parin viime viikon aikana tehnyt hyvin konkreettisia tekoja oman hyvinvointini eteen: käynyt pitkillä kävelylenkeillä, aloittanut joogan, viettänyt vähemmän aikaa tietokoneen äärellä, syönyt paremmin ja säännöllisemmin sekä lukenut enemmän kirjoja. Ja hullua kyllä, kaikkien näiden pienten päätösten ja tekojen vaikutus tuntuu mielessä ja kehossa välittömästi. Olen levänneempi ja levollisempi kuin aikoihin ja elämä tuntuu kaikin tavoin paremmalta. Toivon, että saan pidettyä kiinni näistä uusista hyvistä rutiineistani myös syksyn edetessä.

Olisi kiinnostavaa kuulla teidän muiden mietteitä omasta suhteestanne työhön sekä hyvinvoinnista yleensä. Onko jollakulla teistä samanlaisia kokemuksia loppuunpalamisen lähellä sinnittelystä kuin minulla? Millaisia ratkaisuja te muut olette tehneet arjessa stressiä helpottaaksenne? Tuleeko mieleen joitakin hyviä niksejä palautumiseen ja tasapainon säilyttämiseen kiireenkin keskellä? Aion jakaa vielä näitä omia havaintojani ja hyvän olon vinkkejä, joista itse olen saanut apua tämän oman tilanteen keskellä, mutta on aina kiva kuulla myös muiden kokemuksia ja poimia sieltä parhaat niksit itsellekin talteen.

PS. Myös tämän viikon Afterwork-jaksossa jutellaan stressistä ja palautumisesta. Jos et ole vielä kuunnellut, niin laitahan kuunteluun!

PPS. Nämä kuvat on napattu Hailuodossa aiemmin kesällä ja yöllinen kävely tuolla pitkospuilla oli jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka rauhoittavaa luonnon äärellä oleminen voi parhaimmillaan olla. Sitä siis lisää!

Photos: Jenni Rotonen & Peeta Peltola

Related posts

21/08/19

Afterwork-podcast: Stressi ja palautuminen

1 15

Painaako stressi arjen ja töiden käynnistymisestä? Tuntuuko, että sait loman aikana kehon sekä mielen rentoutumaan? Afterworkilla pohditaan, miten jatkuvan hyvinvoinnin ylläpitäminen niin töissä kuin vapaa-ajalla vaikuttaa loman laatuun.

Afterwork-podcast on muuten nykyisin myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

 

Photo: Janita Autio

Related posts

20/08/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: elokuu 2010-2018

33

Kesälomalla ei tullut asukuvia nappailtua, mutta sitä suuremmalla syyllä onkin hauska kurkistaa arkistojen kätköihin. Millaisia tyylejä on nähty elokuussa vuosina 2010-2018? Näitä koonteja on ollut todella hauska tehdä aiemmilta kuukausilta ja on mielenkiintoista tutkailla omaa tyylievoluutiota. Joihinkin asuihin en todellakaan voisi enää nähdä pukeutuvani ja osan voisin kymmenenkin vuoden takaa pukea ylleni surutta edelleen.

Kuten olen joka kuukausi todennut, niin on myös kiinnostavaa nähdä, miten moni tutuista vaatteista on yhä vaatekaapissani ja osa arkista pukeutumistani. Ja mikäs sen parempaa kuin inspiroitua omista vanhoista asuistaan, kun kaikki vaatteetkin löytyvät kaappien uumenista jo valmiiksi. On niin helppo urautua yhdistelemään samat vaatteet aina jollakin samalla tavalla. Näitä lookeja katsellessa muistuu mieleen aiempia tyyli-ideoita ja uudenlaisia yhdistelmiä sekä tulee muistutelluksi vähän unholaan jääneistä entisistä lempivaatteista. Aiemmat kuukausikoosteet löydät muuten halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu. Olisipa muuten hauska taas kuulla, muistatteko joitakin näistä asuista tai osuuko silmään jokin erityinen lemppari?

Tämän postauksen ykköskuva on muuten yksi suosikeistani, joita minusta on koskaan otettu. Eeva Suutari nappasi sen minusta vuonna 2016. Joskus mietin, että tuosta voisi melkein teettää taulun seinälle.

2018

Kaksi erilaista hattutyyliä loppukesältä 2018 – tykkään kumpaisestakin kovasti. Vasemmanpuoleisessa lookissa ylläni ovat yhdet lempihousuistani, Monkin hauskalla leikkauksella varustetut siniset kapealinjaiset farkut, joihin moni muukin tuntuu ihastuneen, sillä aina kun nämä ovat jalassani, niistä tulee kyselyitä. Värikkäällä kuosilla varustettu pusero on puolestaan BikBokin mallistoa viime kesältä ja tämän kuvan nähtyäni tuli halu pukea se ylle heti tänään uudelleen. Viininpunaiset kengät löysin aikanaan Whyredin outletista Tukholmasta ja hattu puolestaan on Pupulandia-nimikkohattuni KN Collectionin kokoelmasta. 

Oikeanpuoleinen look koostuu sellaisista vaatekaapin simppeleistä kulmakivistä: hyvä t-paita, rennot chinos-tyyppiset housut, herrainkengät ja lempihattu. Monesti tyyliasioissa tulee lähdettyä merta edemmäs kalaan, vaikka loppujen lopuksi ihan näillä perusjutuilla pääsee pitkälle. Housut ja t-paita ovat Nanson mallistoa, hattu KN Collectionilta ja kengät vuosia vanha lempparilöytö Filippa K:lta.

Ostelen tosi harvoin enää mitään uusia vaatteita (varsinkaan halpaketjuista), mutta löysin viime kesänä tämän kauniin valkoisen Samuji-henkisen mekon niin edullisesti Zaran alennusmyynnistä, että houkutus vei voiton. Tässä on jotain sellaista hurmaavaa menneiden vuosikymmenten tunnelmaa. Hattu on KN Collectionin mallistosta. Kuvan on napannut ihana ja superlahjakas Essi Nisonen

Vietin viime kesänä noin 10 päivää Berliinissä, ja sen reissun satoa näkyy näissä kuvissa, sillä tein ihania vintage-löytöjä tuolla matkallani. Vasemmanpuoleisessa tyylissä näkyvä hame on yksi kesälemppareistani – veikkailen, että se on jostain 80-luvulta peräisin. Perustoppi on ikivanha löytö Weekdaysta varmaan melkein 10 vuoden takaa. jalassa ovat Terhi Pölkin sandaalit, jotka ovat yksi kesälemppareista ja päässä A+more-olkihattu. Tuo kiva olkikassi hajosi viime talvena lomareissulla ja harmikseni oli pakko heittää se roskiin. 

Hauska vaaleanpunainen shortsihaalari löytyi myös berliiniläiseltä kirpputorilta. Ystäväni sovitti sitä ensin, mutta se oli hänelle liian iso, joten minäkin rohkaistuin kokeilemaan. Ja minullehan se oli juuri passeli! Tässä haalarissa juhlittiin viime vuonna Flow-festareitakin. Myös kultainen vyö on kirpparilöytö vuosien takaa ja kullanhohtoiset Church’s-sandaalit löysin joitakin vuosia sitten Spot-a-shopin kautta alennusmyynneistä.

2017

Ihania vaatekaapin kulmakiviä: rennot housut, harmaa kashmirneule ja lemppari-loaferit. Tässä tyylissä kokeilussa olivat myös uudet silmälasikehykset. Tästä lookista tuli heti halu pukea tuo sama asu taas päälle uudelleen. Ehkä vielä tällä viikolla!

Ihana pikkumusta arkipäiväistyi vähän, kun siihen harteille kiskaisi farkkutakin. Tosin tuossa H&M:n kauniissa takissa on mausteena tuollaisia kauniita koristestrasseja. Tätäkin pitää ehdottomasti vielä käyttää ennen kuin säät viilenevät. 

Tämä kaunis vintage-kankaasta tehty mekko taitaa olla vaatekaappini ainoa kukkamekko – tai ainakin ainoa kesäversio. Minulla kaksi muutakin mekkoa kukkakuosissa, mutta ne ovat pitkine hihoineen enemmänkin vähän syksyisempiin säihin sopivia. Jalassa ovat Terhi Pölkin röyhelöiset suosikkisandaalit, jotka ovat yhdet mukavimmista omistamistani kengistä ja kainalossa keikkuu uskollinen pillerilaukku. Pyöreät aurinkolasit ovat ainakin 6-7 vuotta vanhat ja rakastin niitä aikanaan niin kovin, että ostin jonkun päähänpiston ansiosta samat lasit kaksin kappalein. Myöhemmin kiitin onneani, sillä ensimmäset menivät rikki ja jemmassa olivat nämä varalasit.

Punainen mekko on isoäitini vanha ja itse tehty. Marimekon kankaasta tehty kaunis mekko on ollut kaapissani iät ja ajat, mutta jotenkin vierastin tuota vähän syvemmän punaista väriä. Parin viime vuoden aikana olen viimein löytänyt sen käyttöön. Kultainen vyö on vintagelöytö ja ATP Atelierin sandaalit kestosuosikki viiden vuoden takaa.

Rakastan kokovalkoista tyyliä, mutta sitä tulee käytettyä lopulta aika harvoin. Itse en arastele valkoista samalla tavoin kuin moni, mutta asettaahan se esimerkiksi Suomen säissä jonkinlaisia rajoitteita: ei tätä asua mielellään ainakaan sadepäivinä tai kurakeleillä. Kaunis helmin koristeltu paita on Ted Bakerin mallistosta viiden vuoden takaa ja housut taisin hankkia samana vuonna. Ei uskoisi, mutta arvokkaan näköiset pöksyt ovat Gina Tricot’n mallistosta. 

Tämän värikkään lookin puin Flow-festareille vuonna 2017. Vihreä glitter-pusero on ihana arkityylin piristys ja vaaleanpunaiset mokkaballerinat ovat täydellinen loppusilaus monelle yksiväriselle tai hillitylle asulle. Farkkuhametta en ollut ennen kesää 2017 käyttänyt varmaan yli 10 vuoteen, mutta tuntuipa taas raikkaalta pitkästä aikaa. 

Kokomusta toimii aina. Tässä asussa näkyy kaksi lempparivaatetta: New Yorkista vuosia sitten kirpparilta löytynyt merinovillainen J. Crewn poolopusero sekä Monkin midihame, jossa olen suunnilleen asunut muutaman kesän. Jalassa ovat myös lempparikorkkarit, joita on tullut käytettyä aivan valtavasti. Yksinkertaiset mustat KMB:n korkokengät löytyivät aikanaan Zalandolta yhteistyön yhteydessä. 

Tämä musta mekko on sellainen täydellinen monikäyttöinen vaatekaapin helmi: eri tavoin asustettuna se sopii varmaan melkein mihin tahansa tilaisuuteen. Kaunis ja yksinkertainen SANDin mekko on ollut yllä monenlaisissa tilaisuuksissa ja kaikessa klassisuudessaan se on juuri sellainen asukriisien pelastaja, kun tuntuu, ettei ole mitään päällepantavaa. 

Nämä kuvat ovat todellisuudessa jo hiukan aiempaa kesältä 2017, kun olin itsekseni reissaamassa Portugalissa. Portossa tapasin pari valokuvaajaheppua, joiden kanssa vietin useamman päivän ja kuvasimme kaikenlaista hauskaa huviksemme. Lomalookeissa näkyy Zalandolta löytynyt ruutumekko, Pretty Ballerinasin punotut loaferit, H&M:n olkihattu sekä toiselta pojista lainattu farkkutakki, joka onkin tuossa harteilla ihanan oversize-tyyliä. Toisessa kuvassa yllä on ultimaattinen lempparikesämekkoni, jonka löysin vuosia sitten Weekdayn loppuunmyynnistä superalennuksella. Päässä puolestaan on ultimaattinen lempparikesähattuni: A+moren olkihattu, joka on vain kaikin tavoin täydellinen. 

Toinen klassikko joka toimii aina: valkoinen paita ja sininen denim. Tässä on kaksi erilaista lookia samalla perusidealla loppukesältä 2017. Siniset farkut ja valkoinen pellavapaita on sellainen täydellisen klassinen look, joka sopii moneen tilanteeseen. Vähän leikkisämpää denim-tyyliä edustaa sitten hauska röyhelöpaita yhdistettynä farkkuhameeseen. Tulipa tästäkin taas inspis pukea ylle ihan näitä toimivia perusjuttuja.

2016

Samujin suloinen kesäpaita ja farkkushortsit – täydellinen hellepäivän asu! Jalassa ovat taas ne ihanat kultaiset Church’s-sandaalit, jotka ovat olleet jokaisen niihin käytetyn euron arvoiset. Suosittelen painokkaasti tämän merkin kenkiä: aivan loistavia jalassa ja laadukkaampaa saa hakea. Olkikassi on löytynyt joskus kirpputorilta ja hattu taitaa olla H&M:ltä vuosien takaa. 

Tässä näkyy taas tämä lempparimekkoni, joka on jo vuosikausia ollut ehdoton kesäsuosikki. Kauniin rento ja väljä malli, hiukan läpikuultava materiaali, maksimitta ja kiva leikkaus selän puolella tekevät sinänsä yksinkertaisesta vaatteesta kiinnstavan. Jalassa mekon parina ovat ATP Atelierin lempparisandaalit vuodelta 2014. Tämä tyyli ikuistettiin Espanjan Bilbaossa Guggenheimin edustalla ja asupostauksen yhteydessä julistin muuten Free the nipple -liikkeen sanomaa. :)

Kokomusta asu ei pääse ihan oikeuksiinsa tässä kuvassa, sillä tyylin pienet yksityiskohdat eivät erotu pienestä kuvasta. Läpikuultava toppi ja hauskat reikäkuvioidut housut kannattaa tsekata varsinaisesta asupostauksesta vuodelta 2016. Kaunis toppi on vilahdellut varmaan joka kuukauden asupostauksissa ja se onkin ikisuosikki jo vuosien takaa. Löysin Theoryn kashmir-silkkitopin New Yorkista outletista vuonna 2012 ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen lempivaatteistani. 

Tämä kesämekko on sellainen rantasuosikki, jota on tullut käytettyä vuosien varrella todella paljon. H&M Studio -malliston mekkoa voi muunnella nyörien avulla riippuen siitä, miten tiukaksi nyörit kiristää. Jalassa ovat taas nuo tutut ATP Atelierin lempisandaalit. Tämän postauksen yhteydessä tuli pohdiskeltua, voiko ilman parisuhdetta olla onnellinen. 

Nämä kuvat otettiin todellisuudessa jo keväällä 2016, mutta julkaisin ne vasta elokuussa. Pidimme Eeva Suutarin ja Eevis Liedeksen kanssa pienet kuvaukset ja samoista kuvauksista on peräisin myös blogijutun ensimmäinen kuva, jossa tuuli lennättää hiuksia kasvoilleni. Tuossa kuvassa ylläni on Samujin kaunis kukkamekko vuodelta 2011 Libertyn kanssa yhteistyönä tehdystä mallistosta, jossa Samuji käytti Libertyn hurmaavia kukkakuoseja.

Näistä kuvista vasemmanpuoleisessa näkyvät Tara Jarmonin petroolinväriset culottes-housut, jotka ovat nekin kaunistaneet vaatekaappiani jo vuodesta 2014 sekä tiilenpunainen By Malene Birger -lempparineule vuodelta 2016 sekä Minna Parikan alesta löytyneet glitter-korkkarit. Mustavalkoisessa kuvassa yllä puolestaan on Marimekon lempparihame ja Samujin silkki-kashmir-neule, joka on yksi vaatekaappini käytetyimmistä vaatteista vuodesta toiseen.

Samainen Samujin silkki-kashmir-neule on yllä tässäkin tyylissä – tällä kertaa rentojen mustien culottes-housujen kanssa. Rakastan tätä väljien housujen trendiä ja kaikenlaisia maksihelmoja muutenkin: ne taipuvat niin monenlaiseen pukeutumistilanteeseen. Tämä look ikuistettiin työreissulla Kööpenhaminassa ja oli valehtelematta ehkä maailman mukavin matkustusasu. 

Löysin kauniin neulemekon Massimo Duttin alennusmyynnistä Bilbaosta kesällä 2016 ja se on yksi niistä vaatteista, joista aina kysellään paljon, kun puen sen ylleni. En ihmettele, koska mekko on todellakin ihana! Jalassa ovat tässäkin tyylissä ne kultaiset Church’sin lempisandaalit.

Kaksi festarityyliä: ensimmäinen ikuistettiin Bilbaossa heinäkuussa ja toinen Flow-festareilla Helsingissä. Sininen mekko on yksi ikisuosikkejani ja löysin sen kesällä 2014 Berliinistä kirpputorilta. Jos ei muuten vielä ole käynyt ilmi, niin Berliini ja New York ovat ylivoimaisesti suosikkikaupunkini kirpparilöytöjen tekemiseen – suosittelen! Hauska, hieman Missoni-henkinen neule-twinset puolestaan on Monkin ja samaten yksi vaatekaapin suosikkeja. Jalassa ovat kummassakin kuvassa yhdet lempikengistäni: viininpunaiset & Other Storiesin avokkaat ja Church’sin kultaiset sandaalit. 

2015

Samujin uskollinen lempparineule ja Zaran puuterinen vekkihame ovat sellainen kaksikko, joita on nähty blogissa varmaan kyllästymiseen asti eri tavoin yhdisteltyinä. Vaatekaapin parhaita aarteita ovat kuitenkin juuri sellaiset vaatteet, jotka sopivat melkein kaiken kanssa eivätkä menetä hohtoaan vuosien saatossakaan. Kainalossa keikkuu Väskan laukku ja jalassa ovat Lumin korkosandaalit, jotka ovat jääneet hyvin vähälle käytölle, koska korkoa on omaan makuuni kuitenkin ehkä hitusen liikaa. 

Marimekon silkkipaita on kaapissani yhä käytössä, mutta nuo nahkashortsit taisin myydä muutama vuosi sitten uuteen kotiin kirpputorilla. Voisin silti kuvitella pukeutuvani tähän tyyliin vieläkin. Muistan vieläkin tämän kuvauspäivän kuin eilisen: juuri ennen kuvauksia minulle tehtiin tosi ärsyttävät oharit ja vielä vuosia myöhemminkin tyypin moukkamainen käytös jaksaa ihmetyttää. 

Arelan sininen kesämekko tuntui aikanaan pirtsakalta, mutta totesin jossain vaiheessa vuosien varrella, että taivaansininen väri ei kuitenkaan tunnu omalta, vaikka kaunis onkin ja tämä on jatkanut siis matkaansa luotani parempaan kotiin. Sen sijaan oranssi 2OR+byyatin laukku on edelleen käytössä ja samoin nuo Zaran ikivanhat sandaalit. Hauska kissamekko puolestaan löytyi joskus vuonna 2010 Zarasta ja on edelleen uskollinen kesäsuosikki: se on niin helppo vetää lomalla bikinien ylle hellepäivänä – tällä kertaa Rooman paahtavassa lämmössä.

Klassinen raitakuosi ei menetä hohtoaan ja tässä sitä näkyy kahdessa erilaisessa tyylissä vuodelta 2015. Kuluneet mustat farkut, raidallinen silkkipaita, trenssi ja lemppariavokkaat – tämän asun pukisin ylleni uudelleen koska tahansa ja kaikki vaatteetkin ovat yhä tallessa. Joskin nuo farkut ovat vuosien saatossa revenneet niin pahasti, että ehkä niitä ei enää kehtaa käyttää. Pitänee leikata ne shortsimittaan, niin eivätpä haittaa nuo riekaleina olevat polvet! Pellavainen raitamekko puolestaan on kotimaisen Lille Clothingin valikoimasta ja ellen väärin muista, se myytiin aikanaan loppuun sen jälkeen, kun oli 2014 vilahtanut ensimmäistä kertaa blogissani. 

Näiden lempifarkkujen asteittainen hajoaminen näkyy jo hiukan näissä kuvissa. Mutsifarkkuina myydyt pöksyt istuvat minulle kuin hanska ja olen siitä lähtien etsinyt yhtä täydellisesti istuvia stretchittömiä farkkuja, kun näiden täydellisen Topshop-farkkujen polvet repesivät lopullisesti aivan riekaleiksi tuolla Flow-festareilla, joiden alkuvaiheessa tuo oikeanpuoleinen kuva on ikuistettu. Musta toppi on joku Vero Modan ikivanha perustoppi ja harmaa kultaisin pilkuin varustettu t-paita löytyi joskus vuonna 2014 Barcelonasta. Ja jalassa ovat & Other Storiesilta joskus ehkä 2014 (vai peräti 2013?) löytyneet lempparikengät, jotka ovat edelleenkin yhdet käytetyimmistä kesäkengistäni. 

2014

Rakastin tuota Twist & Tangon kaunista marmorikuvioitua mekkoa, mutta siihen pukeutuminen oli käytännössä aina vähän haastavaa, koska mekko oli todellisuudessa minulle aivan liian pitkä. Tässä kuvassa olen vain kiertänyt vyötärönauhaa rullalle muutaman kierroksen. Mekko löysi lopulta rakastavan uuden kodin pitkänhuiskean Vilma P:n vaatekaapista ja on ollut hauska nähdä, kuinka se on päässyt ahkeraan käyttöön jonkun toisen yllä.

Tässä alkusyksyn tyylissä näkyy monta lempparivatetta: tummanvihreä pitkä Tiger of Swedenin neule, lempiloaferit ja ikivanha kirpparilaukku, josta tein uuden version viime vuonna omaan Stockmannin A+more-kokoelmaani. Never Denimin lempifarkut kokivat kovan kohtalon ja repesivät jossain vaiheessa vuosien varrella haaroista niin, että eivät olleet sen jälkeen enää korjattavissa. Nyyh. 

Loppukesän helteissä on nähty 2014 vähän kesäisempiäkin asuja. Löysin tuon ihanan punaisen kukkahameen kirpputorilta tuona kesänä ja se on edelleen yksi vaatekaapin suosikkeja. Hauskat shortsit puolestaan ovat alelöytö kesältä 2013 Berliinin Sessùnilta. Jalassa näissä kuvissa ovat ATP Atelierin luottosandaalit sekä Samujin sample salesta joskus aikoinaan löytämäni täydelliset herrainkengät.

2013

Näissä kuvissa näkyy Flow-tyyliä kuuden vuoden takaa – vilautinkin näitä menneiden vuosien Flow-lookeja Instagram storyn puolella viime viikolla. Kaikki kuvien vaatteet ovat yhä vaatekaapissani noita farkkuja lukuunottamatta – ne kärsivät luonnollisen “kuoleman”, kun käytin ne vuosien saatossa loppuun. Hauskaa on, että tuo tismalleen sama bomber oli ylläni tänäkin vuonna festaritunnelmissa. Tohtisinkohan yhä käyttää tuota syntisen lyhyttä kultaista hametta? Ainakin nuo leopardikengät pitää kaivella nyt syksyn tulleen esiin käyttöön jälleen! Näitä kuvia katsellessa tuli myös välittömästi into punata huulet pitkästä aikaa…

Kylläpä vuonna 2013 on loppukesän tyyleissä nähty lyhyitä helmoja… Tuo kaunis Zaran valkoinen mekko löytyy kaapistani yhä, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä näin 35-vuotiaana viihdyn vähän pidemmässä helmassa paremmin. Pitänee kokeilla mekkoa pitkästä aikaa ja testata, vieläkö kehtaisi pukeutua noin lyhyeen.

Shortsityyli on ikuistettu yhdessä lempparikaupungeistani, Berliinissä, josta myös tuona samaisena kesänä löysi nuo hauskat Sessùnin silkkishorsit sekä Sandron kauniin perustopin. Rakastin myös noita mokkaisia loafereita yli kaiken, mutta ne tuli käytettyä vuosien varrella niin loppuun, että surukseni oli heitettävä ne lopulta pois. Myös tuo Selected Femmen käytännöllinen kassi on ilostuttanut arkea varmaan jo noin 10 vuotta. 

2012

Elokuussa 2012 on myös tullut luotettua klassikoihin: valkoinen kauluspaita (tämä taitaa olla YSL-kirpparilöytö Brysselistä 12 vuoden takaa), trenssi (15 vuoden takaa), siniset farkut ja kauniit nilkkurit (löytö New Yorkista outletista samalta vuodelta). Toisessa lookissa käsivarrella keikkuu Lumin edesmenneen miestenmalliston Mhannin kaunis nahkalaukku ja toisessa klassinen Fjällrävenin Kånken-reppu. Kummankin tyylin pukisin ylleni vaikka heti edelleen ja kaikki vaatteetkin löytyvät yhä vaatekaapista.

Samoja suosikkivaatteita näkyy tässäkin tyylissä: siniset farkut, konjakin sävyiset nilkkurit ja Kånken reppu. Puuterin värisen t-paidan löysin joskus samana kesänä Tiger of Swedenin alesta, ja sekin on vaatekaapissa edelleen. Pitänee kaivella käyttöön taas, kun tuo sävy näyttää niin nätiltä!

Sininen silkkibleiseri löytyi samana kesänä Berliinistä, mutta olen sen muutama vuosi sitten myynyt eteenpäin. Jotenkin tuo voimakas sähkönsininen väri ei ole tuntunut viime vuosina enää omalta, vaikka joskus sitä rakastinkin. Myös nuo leggingsit ovat päätyneet vuosien varrella uuteen kotiin, mutta puuteriset korkkarit ja t-paita ovat edelleen tallessa. Jaksan aina näissä vuoden 2012 kuvissa ihastella ja hämmästellä tuota luonnollisen väristä ja pitkää tukkaani – pitäisiköhän antaa hiusten taas kasvaa pidempään mittaan. 

Muistan, että kesän 2012 ylivoimaisia suosikkivaatteita oli tuo neonkeltainen neulepusero. Se on löytänyt vuosien varrella uuteen kotiin kirpputorin kautta, mutta näyttää näissä kuvissa edelleen raikkaalta. Vasemmanpuoleisen tyylin trikoomekko on edelleen vaatekaapissani ja sitä olenkin vuosien varrella käyttänyt valtavan paljon. Kinuskisen ruskeat farkut ja kengät sen sijaan olen myynyt myös eteenpäin. Nahkapaloista tehty laukku on kirpparisuosikkejani – löysin sen aikanaan Brysselistä 12 vuotta sitten ja tuolla ihanalla minttuisella Lumin sample-laukullakin on ikää jo kymmenisen vuotta. 

2011

Yksi kaikkien aikojen suosikki-kirppislöydöistäni on tämä rönttänä villatakki, jonka pelastin aikanaan Jyväskylän Fidalta jostain 1 euron korista omakseni. Kuten näkyy, niin loppukesä 2011 on menty rennon boheemeissa tunnelmissa samaan perusyhdistelmään luottaen ja vain pieniä muutoksia tehden. Vasemmassa tyylissä neuletakin kanssa on puettu keinonahkaleggingsit ja oikeanpuoleisessa rakas pilkullinen kirpparilöytömekko, jonka epäilen myyneeni kirpparilla, kun sitä ei löydy mistään. Harvoin kadun mitään, mistä olen vuosien saatossa luopunut, mutta tätä mekkoa on jäänyt vähän ikävä. Selected Femmen näppärä kassi löytyy kaapista yhä, mutta noista saapikkaista olen myös kirpparilla luopunut vuosien saatossa. 

2010

Musta mekko löytyi aikanaan Helsingistä pikkuputiikista, jota ei ole ollut olemassa enää ikuisuuteen. Mekko kuitenkin tuli jäädäkseen vaatekaappiini enkä usko luopuvani siitä ikinä. Farkkutyylin vaatteista mikään ei taida enää olla tallessa, mutta periaatteessa voisin nähdä pukeutuvani edelleen tällaiseenkin asuun. 

Oi, mitä nostalgiaa! Tämä kuva on itse asiassa Hel Looksin sivuilta, kun Liisa Jokinen ikuisti tyylini Helsinki Design Weekin aikaan alkusyksystä 2010. Yllä oli suomalaista designia: Camilla Mikaman hauska trikoopaloista koottu reikämekko ja Lumin sample-laukku, joka oli tainnut löytyä juuri sieltä Design Marketista. Korukin oli suomalaisen You Complete Men. Kiilakorkonilkkurit ovat tästä lookista ainoat, jotka olen vuosien saatossa myynyt eteenpäin – kaikki muut ovat yhä tallessa.

Tästä tyylistä näkee taas kuinka klassikoihin voi luottaa. Valkoinen t-paita, nahkatakki, siniset farkut ja herrainkengät. Vaikka nämä tismalleen samat vaatteet eivät taida enää olla tallessa (paitsi t-paita), voisin koota vaatekaapistani aivan samanlaisen lookin tänäkin päivänä. Itse asiassa juuri viime viikolla taisin olla lähes identtisessä asussa liikenteessä. Klassikot eivät ole klassikkoja suotta!

 

Photos: Vesa SilverAnnika OllilaLiisa Kivi, Johanna Piispa, Arttu Mustonen, Martina Martiala, Emma SarpaniemiSara Vanninen, Dorit Salutskij, Eeva Suutari, Jere Viinikainen, Nina Lindén, Janne SimojokiEssi Nisonen, Liisa JokinenTribeguys.co

Related posts

19/08/19

Viikon ajatus: uusista aluista

1 38

Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa alusta.

Jos et ollut onnellinen eilen,

kokeile tänään jotakin muuta.

Älä jää jumiin. Pystyt parempaan.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts