7/12/19

Etsinnässä kalenteri vuodelle 2020?

5

Jos et ole vielä ehtinyt hankkia kalenteria ensi vuodeksi, niin tsekkaapa tämä vinkki! On nimittäin jälleen se aika vuodesta, kun Porvoon Taidekoulun ihanat kalenterit ovat ilmestyneet myyntiin. Ystäväni Anna Stolzmann suunnittelee vuosittain vuosikalenterin, jonka sivuilla nähdään taidekoulun lasten upeita taideteoksia. Olen itse vannonut tämän kalenterin nimiin jo varmaan ainakin 6 vuotta, ja samalla linjalla ajattelin jatkaa myös ensi vuonna.

Tänä vuonna kauniista kalenterista on tarjolla neljä herkullista sävyä: jade, metsänvihreä, suklaa ja vanilja (joka nimestään huolimatta on siis vähän tuollainen hyvin hailakan sinivihreä). Kalenterin kompakti koko ja minimalistinen design ovat minulle mieleen, mutta erityisen paljon pidän tuosta pystysarakkein varustetusta selkeästä viikkonäkymästä, joka antaa aina heti kerralla kattavan silmäyksen koko viikosta. Myös tuota ylimääräistä “Someday”-saraketta tulee käytettyä paljon kaikenlaisiin to do -listoihin, jotka eivät sinänsä osu millekään tietylle viikonpäivälle.

Kalenterin sivuilta löytyy aiemmista vuosista tuttuun tapaan kaikki olennainen: pari erilaista kuukausinäkymää, lopusta sivuja muistiinpanoille sekä selkeä pystysuuntainen viikkonäkymä, jossa on yksi sarake tilaa myös yleisemmille huomioille tai muistettaville asioille. Ja arkisen muistiinpanojen välissä mieltä piristävät Porvoon taidekoulun nuorten taiteilijoiden hienot ja värikylläiset maalaukset ja piirrokset.

Porvoon Taidekoulun kalenteria voi ostaa suoraan koululta sekä useammalta jälleenmyyjältä. Helsingissä kalenteria myyvät Putinki, Papershop, Xmas Garage ja Nide, ja Porvoossa puolestaan Kulttuuritalo Grand, Bohemia, Finform ja Porvoon taidekoulu. Taidekoululta suoraan tilattuna kalenterin hinta on 25€, jonka päälle tulee postikuluja 4€. Tilauksen voi tehdä sähköpostitse osoitteeseen taidekoulu @ porvoo.fi (poista välit). Liitä tilaukseesi mukaan väritoive sekä toimitus- ja laskutusosoite. Muilla jälleenmyyjillä hinta saattaa hiukan vaihdella myyjästä riippuen. Jos himoitset jotakin tiettyä väriä, niin ei kannata jättää hankkimista viime tinkaan, sillä monena vuonna jotkut värit on myyty loppuun.

Mutta aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan saan ilahduttaa teitä pienellä kisalla, joka on tänä vuonna Instagramin puolella. Arvon seuraajieni kesken neljä Porvoon Taidekoulun kalenteria vuodelle 2020 – yhden kutakin väriä. Käy siis Instagramin puolella osallistumassa kertomalla, mikä tämän vuoden sävyistä on sinun suosikkisi! Kilpailu on voimassa 12.12.2019 asti.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

5

Related posts

5/12/19

Ylistyslaulu hyvälle kameralle

16

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani, että kun ihmisiltä kysyttiin, mitä he haluaisivat pelastaa palavasta talosta, useimpien vastauksissa toistui sama juttu: vanhat valokuva-albumit. Tänä päivänä valokuvat ovat enää harvoin kansien välissä paperisina albumeissa, mutta kuvien merkitys on yhä sama – valokuvissa konkretisoituvat muistot ja elämämme tärkeät hetket.

Minulle valokuvaaminen on rakas harrastus ja olen työlleni kiitollinen siitä, että sen ansiosta on tullut harjoiteltua kuvaamisen perustaitoja jo yli vuosikymmenen ajan. Ja siitä ajasta Olympus PEN -kamera on kulkenut matkassa jo reilut 8 vuotta – kirjaimellisesti. Olen usein sanonut, että paras kamera on se, joka on mukana. Painavaa järjestelmäkameraa voi tuntua epäkäytännölliseltä raahata mukana, mutta kaunis, kevyt, kompakti ja helppokäyttöinen PEN sujahtaa pieneenkin käsilaukkuun. Ihan hyviä valokuvia voi nykyään napata kännykälläkin, mutta hieman haastavammissa kuvausolosuhteissa huomaa nopeasti kunnon kameran edut kännykkäräpsyjen rinnalla. Ja toisaalta, jos ikuistan jonkun minulle oikeasti tärkeän hetken, haluan siitä minulle jäävien kuvamuistojen olevan oikeasti laadukkaita ja teknisesti onnistuneita. Käytän siis kameraa ja kännykkää kuvaustarkoitukseen ihan erilaisissa hetkissä. Kännykällä tallennan story-videoita ja sekalaisia höpötyksiä, mutta kun haluan muiston, joka jää elämään, käytän kameraa.

Kun mietin omaa historiaani valokuvauksen parissa, on mahdotonta olla mainitsematta Olympusta. Pikkuinen PEN-kamera vaihdettavine linsseineen mullisti oman valokuvaamiseni vuonna 2011. Kameran vaikutus näkyi välittömästi blogin visuaalisen ilmeen lisäksi myös kommenttiboksissa, joka täyttyi nopeasti kysymyksistä: “Millä kameralla otat kuvasi?” Olympusta on ollut ilo suositella, sillä se tuntuu sopivan matalan kynnyksen kameralta sellaisellekin, joka lähtökohtaisesti ei (vielä) ymmärrä kuvaamisesta yhtään mitään. PEN-kameran helppokäyttöisyys ei ole vain sanahelinää: kamera on aikoinaan saanut nimensä nimenomaan siitä, että siitä haluttiin luoda niin yksinkertainen, että sitä olisi yhtä helppo käyttää kuin kynää.

Tänä vuonna Olympuksella juhlitaan montaa eri merkkihetkeä, sillä yritys täyttää tänä vuonna 100 vuotta, ensimmäisen PEN-kameran julkistuksesta tulee kuluneeksi 60 vuotta ja digitaalinen PEN-kamera lanseerattiin tasan 10 vuotta sitten. Ja nyt pari viikkoa sitten näki päivänvalon PEN-perheen uusin tulokas E-PL10. On hauskaa ajatella, että oma taipaleeni Olympuksen kanssa on lähtenyt liikkeelle E-PL2:sta. Aika pitkälle on siis tultu – sekä valokuvaustaitojen että kameran ominaisuuksien tiimoilta. Vielä hauskempaa on muuten se, että isäni on nuoruudessaan ennen digiaikaa kuvannut myös Olympus PEN -kameralla. Vertailimme yhtenä päivänä isän vintage-kameraa ja omaa digijärkkäriäni keskenään ja paljon löytyi yhä yhtäläisyyksiä.

Näin juhlavuoden kunniaksi on ollut kiinnostavaa sukeltaa hieman myös japanilaisen Olympuksen historiaan yrityksenä. Tiesittekö, että kameroistaan tunnettu brändi aloitti alun alkaen toimintansa mikroskooppien optiikasta? Ja mikä kiinnostavinta, esimerkiksi Suomessa Olympuksen liiketoimminnasta peräti noin 90% tulee yhä edelleen nimenomaan lääketieteen parista, sillä Olympus valmistaa erilaisia lääketieteessä käytettäviä kameroita ja optisia välineitä. Jos sinulle on esimerkiksi joskus tehty jokin tähystystä vaativa toimenpide, on hyvin mahdollista, että siinä on käytetty nimenomaan Olympuksen kameratekniikkaa ja optiikkaa.

Toinen todella kiinnostava yksityiskohta Olympuksen historiasta on se, kuinka PEN-kamera todella mullisti valokuvaamisen ihan tavallisten ihmisten parissa. Helppokäyttöinen ja hinnaltaan verrattain edullinen PEN mahdollisti yhtäkkiä valokuvaamisen ihan kaikille – sitä ennen kamerat olivat todella kalliita ja kuvaaminen oli lähinnä pienen valokuvausta opiskelleen joukon etuoikeus. Myös feministisestä näkökulmasta tarkasteltuna PEN-kameralla on ollut käänteentekevä vaikutus, sillä tilastojen mukaan kompakti, edullinen ja helppokäyttöinen kamera nosti julkistuksensa jälkeen 1950-1960-lukujen taitteessa naisten osuuden valokuvauksen harrastajissa 2 prosentista 33 prosenttiin.

Uudessa Olympus PEN E-PL10-kamerassa mainitsemisen arvoisia ominaisuuksia ovat pienen ja kevyen koon, vaihdettavien objektiivien, tarkan kuvanlaadun, HD-videokuvan ja helppokäyttöisyyden lisäksi myös rungossa mukana kulkeva pop up -salama, joka pomppaa tarpeen vaatiessa esiin ja jonka suuntaa voi myös säätää. Itse arvostan myös suunnattomasti helppoa kuvansiirtoa laitteesta toiseen. OI.share-kännykkäsovelluksen kautta kuvat siirtyvät puhelimeen langattomasti bluetooth-yhteyden avulla ilman, että kameraa tarvitsee edes ottaa laukusta esille tai erikseen kytkeä päälle. Ja tietenkin PENille pitää aina antaa kiitosta myös kauniista ulkonäöstä – onhan sitä ilo kantaa olalla kaunista kameraa. Uutuuskamerasta on tarjolla musta, valkoinen ja beige väri. Mikä näistä kolmesta on teidän suosikkinne?

Olen aiemmissakin kamerapostauksissani puhunut sopivan objektiivin valinnasta, mutta tiivistääkseni asian pariin vinkkiin, ne tulevat tässä. Kameran mukana tuleva kittilinssi on ihan kelpo linssi aloittelijalle, mutta suosittelen hankimaan sen rinnalle muutaman vaihdettavan objektiivin, joissa on enemmän valovoimaa ja joiden avulla esimerkiksi syväterävyysvaikutelmaa voi säätää mielensä mukaan. Omat suosikkiobjektiivini ovat potretti- ja yksityiskohtakuviin erityisen hyvin soveltuva 45mm f1.8 sekä käyttöominaisuuksiltaan hieman monipuolisempi 25mm f1.8 (näpsäkän kokoinen kuluttajille suunnattu edullinen pikkuobjektiivi) tai 25mm f1.2 pro (ammattilaislinssi, joka on kookkaampi ja mainittavasti kalliimpi, mutta sopii myös vaativampaan ammattilaiskäyttöön). Tällä hetkellä käytän itse lähes poikkeuksetta 25mm objektiivia, joka soveltuu melkein mihin tahansa käyttötarkoitukseen.

Olympus haluaa nyt uuden E-PL10-kameran ja juhlavuoden kunniaksi tarjota teille aika mahtavan tarjouksen. Mikäli sinulla ei siis vielä ole hyvää kameraa tai vanha kalusto kaipaa päivitystä, nyt kannattaa olla kuulolla! Nyt nimittäin saa uutuuskamerasta early bird -tarjouksena 50€ hinnasta pois ja kaupan päälle vielä monikäyttöisen ja omiin suosikkeihini kuuluvan 25mm f1.8 -objektiivin täysin veloituksetta (arvo 379€) vuoden loppuun asti. Kokonaishintaa kameralle ja objektiiville tulee siis 699€, mikä on aika huima alennus, sillä normaalihinnalla paketti maksaisi 1128€. Klikkaa itsesi verkkokauppaan tästä!

Hauskana yksityiskohtana on mainittava, että näistä valokuvaaja Lauri Laukkasen ottamista studiokuvista kaikki on otettu Olympuksella, mutta yksi look on kuvattu juuri tuolla tarjouksessa olevalla 25mm f1.8 -objektiivilla, joka on pienestä koostaan huolimatta ihan huipputasoa hinta-laatu-suhteeltaan. Pystyttekö arvamaan mikä noista? Ellen itse tietäisi, en osaisi kyllä nähdä eroa. Olympus PEN E-PL10 -kameralla ja 25mm f1.8 -objektiivilla on otettu nuo kuvat, joissa kädessäni on valkoinen kamera.

Suurkiitos Olympukselle mahtavasta, jo 8 vuotta jatkuneesta yhteistyöstä sekä Lauri Laukkaselle upeista kuvista ja meikkaaja Marina Laveniukselle kauniista lookista. Halusin kokeilla vaihtelun nimissä kerrankin jotain vähän erilaista – ja sellaista sain! :)

Photos: Lauri Laukkanen

MUAH: Marina Lavenius

Style: Jenni Rotonen

Related posts

4/12/19

Afterwork-podcast: Kauneusoperaatio – uhka vai mahdollisuus?

10

Kauneusleikkauksia, täyteaineita ja pientä tuunausta… Enää erilaiset pienet ja isot kauneusoperaatiot eivät ole vain Hollywood-tähtien juttu, vaan ne ovat yhä yleisempiä ihan tavallisten ihmisten keskuudessa ja omassa tuttavapiirissä. Millaisia mietteitä ja huolenaiheita tämä herättää Afterworkin äärellä?

Afterwork-podcast on muuten mukana myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

 

Photo: Janita Autio

Related posts

3/12/19

Aurinkoisia päiviä, kulttuurivinkkejä, joulukalentereita ja vintage-löytöjä

2 31

Miten nämä viikot vierivätkin niin vauhdilla, että yhtäkkiä ollaan taas joulukuussa! Juuri äskenhän oli vielä syyskuu… Tämä on kyllä ehdottomasti ollut elämäni nopein syksy – aika on vain mennyt kuin hujauksessa. Koska taas on ehtinyt huomaamatta vierähtää kuukausi siitä, kun viimeksi kertoilin kunnolla kuulumisia täällä blogin puolella, on varmaan korkea aika taas tehdä päivitystä!

♥ Viime aikoina on tullut käytyä monissa erilaisissa musiikkitapahtumissa ja konserteissa. Yksi erityisen hauska tapahtuma oli toissaviikolla täällä Helsingissä Kaisaiemen kasvitieteellisessä puutarhassa järjestetty “Music for plants”, jossa dj:t soittivat musiikkia kasveille – ja vähän ihmisillekin. Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan oli viritelty tunnelmavalaistus ja ihmisiä riitti huomattavasti normaalia kalliimmista lipuista huolimatta paikalla jonoksi asti. Ja tulipahan viimein käytyä siellä kasvitieteellisessä puutarhassakin! Vähän suorastaan hävettää sanoa, että yli 11 Helsingissä asutun vuoden jälkeen pääsin paikan päälle vasta nyt. Talvipuutarhassa sen sijaan on tullut käytyä useita kertoja ja Kumpulan kasvitieteellisessäkin olen käynyt joskus jonkun työprojetin tiimoilta. Pitää mennä tuonne Kaisaniemeen vielä uudemman kerran, sillä normaalisti sisään pääsee museokortilla ja ihanasta elämyksellisestä kokemuksesta huolimatta tuolla tunnelmavalaistuksessa itse kasveja ei nähnyt juurikaan!

♥ Tein myös toissaviikonloppuna pienen ekskursion Vantaan Martinlaaksoon, sillä minut oli kutsuttu sinne Jyväskylä Big Bandin konserttiin ja päätin lähteä katsastamaan orkesteria livenä. Perillepääsy Kulttuurikeskus Martinukseen olikin melkoinen seikkailu, kun yksi bussivuoro jäi ilmeisesti välistä ja piti lennosta keksiä kiireessä uusi reittivalinta. Olimme lopulta perillä minuuttia ennen konsertin alkua, huh. Kyseessä oli jazz-laulaja Elena Mindrun, Tuomas J. Turusen ja Jyväskylä Big Bandin levynjulkkarikonsertti ja olipa hienoa päästä kuulemaan tuollaista isoa puhallinorkesteria ihan livenä. Jos kiinnostaa tsekata, niin tuo uusi Folkloric Moods -levy löytyy myös Spotifysta ja suositus erityisesti Swan-kappaleelle, joka oli oman kahden hengen konserttiseurueessani molempien suosikki.

♥ Onpa ihanaa, että nyt on saatu jo useampi aurinkoinen pakkaspäivä putkeen, sillä parin viime viikon aikana huomasin tuntevani oloni todella uupuneeksi, enkä oikein keksi asialle muuta selitystä kuin sen pitkään jatkuneen pimeän ja harmaan jakson. Jonkin sortin kaamosväsymystä olen lääkinnyt D-vitamiinilla ja olemalla vain itselleni vähän armollisempi näinä päivinä aikaansaavuuden suhteen, mutta muutama aurinkoinen päivä on kyllä antanut kummasti energiaa! Viherkasviparkani eivät selvästi myöskään tykkää talvisesta pimeydestä: kuiva huoneilma ja valottomuus ovat koituneet muutamalle jo kohtaloksi ja pari on heittänyt veivinsä viime viikkojen aikana. Mutta kaipa se pitää vain hyväksyä, että osa ei tästä pitkästä talvesta selviä, vaikka kuinka tekisi parhaansa, kun valo- ja lämpöolosuhteet ovat mitä ovat. Mutta ilokseni esimerkiksi banaanipuuni kukoistaa ja puskee uutta lehteä näköjään myös joulukuussa!

♥ Mummokaverin kanssa on taas viime aikoina käyty hauskoja keskusteluita. Meillä on tapana aina välillä tehdä vähän aivojumppaa pelaamalla Älypää-tietovisaa. Viime viikolla kokeilimme ensimmäistä kertaa erilaisia teemoja, joiden joukosta löytyi muun muassa Helsingin slangiin liittyvä visailu. Yksi sanoista oli “chillata” ja yhdessä sitten sen merkitystä mietittiin. “Skillata”, toisti mummokaveri ja pohti ankarasti, että tämän sanan on kyllä kuullut ja oppinutkin, mutta kun ei enää muista. Kerroin, mitä “chillata” tarkoittaa ja mummo toisteli vain: “Niin, niin, skillata! Hetken sen nyt taas muistaa, mutta huomenna on varmaan jo unohtunut.” :D

♥ Olen joskus aiemmin vinkkaillut Antonia Hambergin ihanasta kotigalleriasta ja nyt haluan vinkata jälleen, sillä tuorein Ripples-näyttely on avoinna yleisölle Helsingin Etu-Töölössä vielä muutaman viikon ajan: huomenna 4.12., sunnuntaina 8.12. ja ensi viikon keskiviikkona 11.12. klo 17-20. Antonian oma koti tarjoaa ihanan tunnelmalliset puitteet näyttelylle, jossa voi ihan eri tavalla nähdä taiteen keskellä kaunist, arkista kotiympäristöä ja ehkä helpommin visioida, miltä teos voisi näyttää omassakin kodissa. Tässä näyttelyssä mukana ovat: Jasmin Anoschkin, Inka Bell, Hanna Hyy, Matias Liimatainen, Emma Luukkala, Jenni Rope, Kerttu Saali, Emma Sarpaniemi, Joel Slotte ja Aki Turunen. Jos haluat kurkata esimakua näyttelystä tai et pääse paikan päälle, tsekkaa IG storyni tänään. :)

♥  Annetaan samaan syssyyn myös toinen taidevinkki: Taidehallissa on tällä hetkellä esillä Tampereen taiteilijaseuran juhlanäyttely, jossa piipahdin viime viikonloppuna. Upean elämyksellinen näyttely, jossa sai sekä nauraa, mykistyä että vähän tuntea kylmiä väreitäkin. Näyttely on esillä 5.1.2020 asti eli vielä on aikaa käydä katsastamassa. Paras joulun lahjavinkki muuten: museokortti!

♥ Kävin reilu viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa Slushissa saatuani sinne kutsun ja olipa kyllä mielenkiintoinen kokemus! Tapahtuman visuaalinen toteutus on aivan omaa luokkaansa ja oli melkein vaikea uskoa tilaa tutuksi ja turvalliseksi Messukeskukseksi, sillä niin suuren muodonmuutoksen se oli Slushin myötä käynyt läpi. Visuaalisen maailman lisäksi mieleen jäivät kiinnostavat puheenvuorot ja se kuinka hienosti vastuullisuus- ja ilmastoteemat näkyivät ohjelmassa ja tulevaisuuden visioissa. Jos jotakin kehitettävää vielä keksisin, niin ohjelmassa puheenvuorojen otsikointi olisi voinut olla osuvampaa. Muutama kiinnostava puhe meni sivu suun siksi, että jotkin olennaisista asiasanoista paljastuivat vasta tarkemmassa ohjelmakuvauksessa. Mutta kaiken kaikkiaan todella kiinnostava elämys ja oli todella inspiroivaa päästä kuulemaan innovaatioista ja tulevaisuuden ratkaisukeskeisistä visioista.

♥ En ole enää vuosiin hankkinut itselleni joulukalenteria, mutta salaperäinen “tonttu” lähettää raaputuskalenterin joka vuosi. Suuria voittoja ei ole kohdalle osunut, mutta ehkä tämä on se onnen vuosi! Mutta haluan vinkata teille muutamasta kivasta somejoulukalenterista, jotka antavat inspiraatiota näin joulun alla. Pian psykologiksi valmistuva Dona Meller pitää IG storyssaan ihanaa mielen hyvinvoinnille omistettua joulukalenteria, jossa on joka päivä jokin kiinnostava tietopläjäys aiheeseen liittyen. Jo pari ensimmäistä päivää ovat olleet hyvinkin herätteleviä! Toinen vinkki koskee Ilmastoahdistus-tilin IG-joulukalenteria, jossa joku yleisön ehdottama tunnettu henkilö vastaa storyssa joka päivä ilmastoaiheisiin kysymyksiin. Ja jos olette tarkkoina, saatatte bongata sieltä jonakin päivänä erään erityisen tutun naaman. :)

♥ Huomenna on taas uuden Afterwork-jakson aika ja huomenna sukelletaan kauneusoperaatioiden ja plastiikkakirurgian maailmaan, mutta sitä ennen vinkkaan vielä kahdesta edellisestä podcast-jaksosta, jotka on omistettu somekiusaamiselle. Juttelimme toissaviikolla Maria Veitolan kanssa siitä, miltä tuntuu joutua somekohun keskelle sekä viime viikolla Fitnesspäiväkirja-ohjelmasta tutun twerkkausguru Tinzen kanssa somekiusaamisesta. Jaksoista on tullut valtavan paljon palautetta ja yksi blogin lukija vinkkasi viime viikolla todella kiinnostavasta artikkelista aiheeseen liittyen. Luin YLEn tekemän jutun vihapuheesta ja se jäi mietityttämään pitkäksi aikaa. Erittäin vahva lukusuositus siis myös teille muille!

♥ Rakkauteni viereisessä korttelissa sijaitsevaa Tenho-ravintolaa kohtaan syvenee vain. Olen käynyt Tenhossa siitä lähtien ahkeraan, kun muutin Kallioon ja se on hurmannut minut kaupungin parhailla pizzoilla (sekä parhaimmistoon kuuluvalla kasvisburgerilla), jokasunnuntaisilla jazz-keikoilla sekä ihanalla Berliini-fiiliksiä huokuvalla tunnelmalla – visiitti Tenhoon tuntuu usein siltä kuin olisi piipahtanut illallisella jossain ulkomailla. Suosittelen!

Tässä vuosien varrella henkilökunta on tullut tutuksi, mutta reilu viikko sitten kanta-asiakas koki mahtavan yllätyksen, kun kesken sunnuntai-illan piippasi puhelin FB-viestin merkiksi. Eräs ravintolan henkilökuntaan kuuluva tyyppi oli laittanut minulle viestiä, että ravintola näyttää olevan tulossa illan jazz-keikan myötä täyteen. Että haluaisinko, että varaavat minulle ja avecilleni sieltä pöydän, niin pääsen varmasti istumaan? Olen viimeisen parin kuukauden aikana käynyt sunnuntaijazzeissa joka viikko, joten olin mielettömän otettu tästä huomaavaisuudesta. Pöytä varattiin ja kun pääsin paikan päälle, sama tyyppi ehdotti, josko haluaisin, että minulle järjestettäisiin pysyvä pöytävaraus sunnuntaisin. Pakko sanoa, että harvoin on ollut asiakkaana yhtä arvostettu olo. Kiitos Tenho! Ja tulkaa nyt ihmeessä muutkin nauttimaan sekä noista huipuista jazz-keikoista, hyvistä pizzoista että muistakin konserteista ja tapahtumista – sisäänpääsykin on aina maksuton. Esimerkiksi ensi viikolla pääsee tiistaina Tenhossa kuuntelemaan nykyrunoutta Poetry Slamin merkeissä. Ja ei, minulle ei kukaan maksa Tenhon mainostamisesta yhtään mitään, vaan olen vain tyytyväinen ja uskollinen asiakas.

♥ Tänään tiistaina vietetään jälleen Tekojen Tiistaita, joka rantautui Suomeen ensimmäistä kertaa viime vuonna mutta jota on vietetty maailmalla jo vuosia. Giving Tuesday -nimellä maailmalla tunnettu tempaus syntyi vastaiskuksi joulua edeltävälle kulutusjuhlalle ja Black Friday -huumalle, kun haluttiin viedä huomio nimenomaan antamiseen ja hyviin tekoihin. Haluan siis kannustaa ihan jokaista tekemään tänään jotakin huomaavaista jonkun toisen hyväksi. Teko voi olla pieni tai suuri, huomaavainen ele tai konkreettista auttamista. Kuten viime vuonna kirjoitin: “Voit siis ihan itse vapaasti päättää, miten olet mukana: anna aikaasi vapaaehtoistyölle, hanki kummilapsi maailmalta, ulkoiluta naapurin koiraa, osta työkaverille yllätykseksi aamukahvi, tarjoudu kaverille lapsenvahdiksi tai auta naapurin mummo turvallisesti kadun yli. Vain luovuus on rajana siinä, miten voit ilahduttaa tuttuja ja tuntemattomia tekemällä, antamalla tai sanomalla jotakin mukavaa.” Kivoja vinkkejä jouluiseen hyväntekeväisyyteen löytyy muuten tästä viime vuonna tekemästäni jutusta – päivämäärät ovat viime vuodelta, mutta useimmat keräyksistä ja kampanjoista ovat käynnissä myös tänä jouluna.

Eetti Ry starttasi vajaa vuosi sitten tammikuussa Lempivaatteeni-kampanjan, jonka ideana on kannustaa ihmisiä käyttämään vaatteitaan pidempään, hankkimaan harkitummin ja vaalimaan niitä rakkaita lempivaatteitaan. Nyt syksyllä minutkin haastettiin mukaan “viikko lempivaatteessa” -teemaviikkoon, jonka aikana postailtaisiin storyja ja kuvia tämän lempivaatteen ympärille rakennetuista tyyleistä sekä pohdiskeltaisiin sitä, kuinka paljon uutta sitä oikeastaan tarvitseekaan. Vielä en ole tuohon teemaviikkoon tempautunut mukaan, kun asukuvien ottaminen ei ole viime aikoina tuntunut niin kovin inspiroivalta, mutta samaa teemaa on nähtävissä vuoden mittaan tekemissäni kuukausikoosteissani menneiden vuosien tyyleistä. Lempivaatteet ovat nimittäin nähtävissä noissa vanhoissa asukuvissa vuodesta toiseen. :) Tämän jutun vaatteet ovat tämän syksyn lemppareita: löysin sekä villapuseron että farkut kirpputorilta.

villapusero // sweater vintage (2019)

farkut // jeans vintage (2019)

kengät // shoes COS (2018)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts