18/10/18

Itkettävän ihanaa jazzia

1 13

Olen viime aikoina kuunnellut pitkästä aikaa taas paljon jazzia. Nuoruusvuosina kuuntelin sitä paljon ja Jyväskylässä opiskeluaikoina suosikkipaikkani oli hämyisissä kellaritiloissa sijaitseva Jazz Bar. Täällä Helsingissä olen tyydyttänyt jazzin kaipuutani Tenhon sunnuntaijazzeissa ja ensi viikolla aion käydä katsastamassa Rivolin jazz-illan ystäväni kanssa. Jostain syystä jazz on aina ollut minulle parhaimmillaan nimenomaan livetilanteissa enkä ole kotona tullut kuunnelleeksi sitä niin paljon, mutta joitakin viikkoja sitten innostuin kuuntelemaan sitä myös täällä kotona, kun löysin uutta erityisen ihanaa kuunneltavaa.

Brittikokoonpano Mammal Handsin kappale Kandaiki tuli vastaan Spotifyssa ja rakastuin siihen heti ensikuulemalta. Pidän juuri tällaisesta melodisesta ja kauniisti soljuvasta jazzista – kovin kokeellinen tai kikkaileva tyyli ei ole niin omaan makuuni. Innostuin kuuntelemaan Mammal Handsia enemmänkin ja tuntuu, että sain oikein sellaisen uuden kipinän alkaa etsiskellä uutta kuunneltavaa nimenomaan jazzin saralla. Saman kokoonpanon koko tuotanto on ehdottomasti tsekkaamisen arvoista – aivan huikaisevan ihana bändi! Tästä postauksesta löydätte muutaman suosikkikappaleeni, mutta jos iskee, niin suosittelen kuuntelemaan levyjä enemmänkin – etenkin viime vuonna julkaistu Shadow Works on kokonaisuutena aivan mieletön.

Ryhdyin uusien löytöjeni innoittamana koostamaan uutta jazzille omistettua soittolistaa, jonka tunnelmat ovat juuri tällaista kauniin melankolisia ja soljuvia. Ajattelin, että jossain vaiheessa listan karttuessa voisin laittaa sitä jakoon myös tänne muille jazzin ystäville, mutta nyt kun se on vielä työn alla, niin vinkkailkaahan omista samanhenkisistä suosikeistanne! Ehkä löydän sielä joukosta uutta lisättävää listalleni.

Ja olisipa hauska kuulla, että kelle kolahti? Itsehän olen vuodattanut tämän musiikin äärellä jopa kyyneleitä – myös tätä postausta kirjoittaessa, kun laitoin taas soimaan. :D Tätä pitää päästä vielä joskus kuulemaan livenä!



Related posts

17/10/18

Afterwork-podcast: Tissit tiskiin!

17

Oletko koskaan tuntenut tissikateutta? Tänään Afterworkin äärellä puhutaan tisseistä ja omasta suhtautumisesta niihin – sekä omiin että muiden. Saavatko nännit vilkkua? Ollaanko tyytyväisi omaan rintavarustukseen? Mitä tuumitaan silikoneista? Entä miltä tuntuu, kun rintojen tärkein tehtävä ei onnistukaan? Suuri tissikeskustelu alkakoon ja tekin voitte ottaa kantaa kommenttiboksin puolella!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin, Acastin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenny Jungell

Related posts

16/10/18

Pari sanaa alkoholista…

62 87

Lasillinen hyvää viiniä rentouttaa joskus ihanasti pitkän päivän tai viikon päätteeksi tai antaa ruokaelämykselle sen täydellisen loppusilauksen. Olen aina käyttänyt alkoholia varsin kohtuudella ja opiskeluvuosinakin bailasin pääasiassa vesiselvänä. Mutta turha sitä on kieltää, pienessä hiprakassa voi olla tosi hauskaa ja joskus drinkki tuo tunnelmaan juuri sen hippusen kaivattua nostetta.

Vaikka olen kohtuukäyttäjä, matkan varrelle on mahtunut myös satunnaisia ylilyöntejä – kellepä ei. Vaarallisimpia minulle ovat sellaiset illat, kun istun tyynesti paikoillani koko illan rupattelemassa mukavia ja joku täyttää koko ajan lasia huomaamattani. Lasillisten määrästä ei pysy kartalla eikä humaltumista huomaa, kun kourassa on koko ajan se yksi ja sama loppumaton lasi. Toisaalta olen myös huomannut, että vanhuus ei tule yksin ja kolmenkympin paremmalla puolen pienestäkin alkoholimäärästä toipuminen voi kestää kauan ja vaatia veronsa.

*

Nykyään jätän aika usein ottamatta sen yhden tai kaksikin lasillista siksi, etten vain kaipaa sitä. Olen lukenut alkoholin vaikutuksista yöunen laatuun ja uniongelmista kärsineenä (ja ajoittain vieläkin kärsivänä) hyvä lepo painaa vaakakupissa usein enemmän. Toisaalta en myöskään kaipaa sitä seuraavan päivän väsynyttä ja tunkkaista oloa, mikä jo paristakin lasillisesta saattaa tulla, puhumattakaan varsinaisesta krapulasta. Olen joskus sanonut, että arvostan sitä seuraavaa päivää (etenkin viikonloppuisin) liikaa, että haluaisin viettää sen itse aiheutetusta päänsärystä kärsien. Olen myös huomannut, että vähäisestäkin määrästä alkoholia saattaa nykyään aiheutua seuraavana päivänä sellaista epämääräistä alakuloa. Tutkimustulokset puoltavat tätä havaintoa – alkoholi todellakin vaikuttaa aivokemiaan.

Viime aikoina on erityisesti ollut sellainen fiilis, että alkoholi ei ole maistunut. Olen sellaisessa työssä, jossa kutsuja kaikenlaisiin kissanristiäisiin satelee sähköpostiin päivittäin ja kilistellä voisi vaikka joka päivä, mutta yhä useammin valitsen sen alkoholittoman vaihtoehdon. Usein työpäivää pitäisi vielä jatkaa tilaisuuksien jälkeen ja yksikin lasillinen vaikuttaa välittömästi keskittymiskykyyn ja vireystilaan. Työhön liittyvissä tilaisuuksissa juomattomuus yleensä ymmärretään, mutta ymmärrys ei aina ulotu vapaa-aikaan asti…

On oikeastaan aika kummallista, miten paljon muiden ihmisten juominen ja etenkin juomattomuus tuntuu kiinnostavan muita. En tiedä, onko kysessä varsinaisesti suomalainen ilmiö, mutta olen kokenut, että ainakin Suomessa moni avoimesti kummastelee tai jopa paheksuu, jos joku illaninstujaisten seurueessa päättääkin pysytellä alkoholittomalla linjalla ilman “pätevää syytä”. Selvin päin juhliva saatetaan leimata ilonpilaajaksi tai tylsäksi, vaikka hän itse olisi mukavissa juhlatunnelmissa myös ilman humalaa. Ihan fiksutkin kohtuukäyttäjät sortuvat joskus painostamiseen ja maanitteluun: “Ottaisit nyt! Aina sitä voi lasillisen tai pari juoda!”

Päteviksi syiksi täydelliseen juomattomuuteen kelpaavat usein vain raskaus tai alkoholin käytön estävä lääkitys. Raskauden mahdollisuutta epäillään vähintäänkin omissa ajatuksissa, jos sopivan ikäinen nainen valitsee alholittoman vaihtoehdon, mutta tökeröimmät saattavat kysellä suoraankin. Lääkekuuri puolestaan kuulostaa tekosyyltä, mutta vaikea siihen on vastaankaan väittää. Syiksi alkoholittomuudelle saattavat myös kelvata seuraavan päivän aikainen herätys, työvelvollisuudet tai se, että saapui paikalle autolla. Olen kuitenkin lukemattomat kerrat todistanut tilanteita, joissa nämä perustelut kaikuvat kuuroille korville. Auton voi aina hakea seuraavana aamuna ja tuskinpa muutama lasillinen haittaa töitä tai herätystä…

Yksi hyväksyttävä selitys alkoholittomuudelle on myös jonkinlainen tilapäinen lakko kuten tipaton tammikuu. Pohdimme tätä erään kaverini kanssa ja hän mietti, voisiko lakko olla selityksenä siksi monelle helpompi niellä, koska sitä leimaa aina ajatus tilapäisyydestä. Kaveri heitti kärjistetyn ajatuksen: ei tarvitse ajatella omaa juomista kriittisesti niin kauan, jos ihmiset ympärilläkään eivät tee niin. Lakon kohdalla voi ikään kuin tuudittautua ajatukseen, että toinen vielä palaa normaaleihin juomatapoihinsa kokeilun päätyttyä.

On olemassa myös yksi selitys, joka todennäköisimmin vetää vastapuolen hiljaiseksi: alkoholismi. Toipuvaa alkoholistia toivottavasti kukaan ei yllytä juomaan. Vaikka ei olisi kyse alkoholismista, joissakin alkoholi saattaa nostaa pintaan sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti sekä omaan itseen että lähimmäisiin. Tällöin on hyvä miettiä, tekeekö satunnainenkaan juominen hyvää itselle tai omille ihmissuhteille. Yksi tuttuni lopetti alkoholin käytön, kun tajusi käyttäytyvänsä humalassa aina kuin idiootti. Humala nosti pintaan aggressioita ja alkoholin vaikutuksen alaisena hän tuli rähisseeksi turhista ja pahoittaneeksi läheisten mieliä. Oli hienoa, että hän otti vastuun käytöksestään ja jätti alkoholin, kun se ei selvästikään hänelle sopinut.

Olen miettinyt viime aikoina paljon, miksi ihmeessä minun pitäisi selitellä juomattomuuttani yhtään kenellekään. Miksi asialle pitäisi olla jokin selitys? Miksi vastaukseksi ei riitä, että tänään ei maistu tai nyt en halua? Tai miksi minun pitäisi ylipäänsä puolustella tai selitellä alkoholitonta juomaani yhtään mitenkään? Miksi ihmisiä kiinnostaa, mitä minun lasissani on? En minäkään kysy oluen tai viinilasillisen tilaavalta tuttavaltani, miksi hän juo. Jos nyt vertailua halutaan tehdä, niin useammin olen kohdannut alkoholin käytöstä koituvia ongelmia kuin sen käyttämättömyydestä johtuvia.

Alkoholittomuutta valintana todennäköisesti olisi helpompi kunnioittaa, jos julistautuisin absolutistiksi. Tosin silloinkin saisin varmasti selitellä päätöstäni, koska ihmisiä kiinnostaa, miksi joku luopuu alkoholista kokonaan. En kuitenkaan koe tällaista periaatepäätöstä tarpeelliseksi, koska edelleenkin on niitä hetkiä, joissa drinkki maistuu ja tuo tilanteeseen sopivaa nostetta tai rentoutta. Alkoholi ei kuitenkaan ole minulle synonyymi hauskanpidolle.

Kun olen keskustellut asiasta tuttujeni kanssa, osa innostuu antamaan vinkkejä, miten alkoholittoman juoman voi tilata huomaamattomasti tai millaiset juomat näyttävät hämäävästi alkoholilta lasissa. Omenamehu tai ginger ale menee tuopissa helposti siideristä ja pitkässä lasissa kivennäisvesi lime-lohkolla näyttää erehdyttävästi drinkiltä. Myös olutta saa nykyään useista baareista alkoholittomana ja tietysti baarissa voi aina tilata myös alkoholittoman mocktailin. Vinkit voivat helpottaa alkoholittomasti juhlivan iltaa ainakin siinä määrin, että muut eivät kiinnitä huomiota lasin sisältöön. Mietin silti, miksi vesilinjalla pysyttelevän pitäisi joutua piilotelemaan juomattomuuttaan tai tilaamaan alkoholilta näyttäviä juomia, jotta muille ei tulisi paha mieli?

Ystäväpiiriini kuuluu monia, jotka eivät käytä alkoholia lainkaan tai käyttävät sitä hyvin vähän. Siitä huolimatta kohtaan usein vähintäänkin kummastelua tilanteissa, joissa en halua juoda. Puolituttujen porukassa joku haluaa tarjota juoman minullekin ja kieltäydyn kohteliaasti. Hän kohottaa kulmiaan ja kysyy kummastuneena, enkö tosiaan halua mitään? Kiitän ja vastaan, että tämä vesi riittää hyvin. Ota nyt, kun tarjotaan! Lopulta vastaan, että jos hän välttämättä haluaa tuoda jotakin, voin ottaa limun. Sekin tuntuu vähän turhalta, mutta koen pääseväni tilanteessa helpommalla. Myöhemmin samantyyppinen näytelmä käydään läpi vielä pariin otteeseen samana iltana muutaman eri ihmisen kanssa. Voi tietysti olla, että tässä tilanteessa ihmiset ovat vain yrittäneet olla kohteliaita ja luulevat minun kainouttani kieltäytyneen ilmaisesta juomasta.

Poikaystäväni ei käytä päihteitä ollenkaan eikä ole koskaan edes kokeillut. Minusta se on pelkästään mahtavaa, että hän on rohkeasti pitänyt nuoresta lähtien oman linjansa. Hänen kaveripiirissään kyllä juodaan alkoholia, mutta hän itse ei vain koskaan ole tuntenut asiaa kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa. Hän sanoo, ettei pidä ajatuksesta, että menettäisi tilanteessa hallinnan omaan itseensä. Ja todistettavasti osaa pitää hauskaa siinä, missä hekin, jotka tykkäävät tunnelmaa vauhdittaakseen nautiskella muutaman lasillisen. Poikakaverini ei myöskään paheksu tai puutu muiden juomiseen – hänen mielestään se on henkilökohtainen valinta ja muut tehkööt, mitä haluavat. Samaa asennetta toivoisin muiltakin.

Juttelin viime keväänä yhden tuttavani kanssa juomattomuudesta. Päädyimme keskustelemaan asiasta monen mutkan kautta, kun pohdiskelimme, millaiset asiat deittailumaailmassa lässäyttävät oman mielenkiinnon. Molemmat nostivat yhdeksi kiinnostusta laimentavaksi tekijäksi liiallisen päihteiden käytön. Kukin tehköön omalla elämällään mitä haluaa eikä alkoholissa ole mitään pahaa, mutta jos meininki alkaa olla sitä, että juominen kuuluu olennaisena osana kaikkeen hauskanpitoon, myönnän, että se on minulle suuri turn off.

Keskustelumme rönsyili alkoholin käyttöön yleisemmälläkin tasolla ja kaverini kertoi muuttaneensa elämäntapojaan hiljattain monessa mielessä terveellisempään suuntaan. Haasteeksi ovat kuitenkin muodostuneet työpaikan kulttuuriin kuuluvat kosteat juhlat, joissa muut helposti painostavat tai leimaavat ilonpilaajaksi, jos yhdelle ei maistu. Hän myös harmitteli, että joitakin ystäviä ei saa enää seuraksi istumaan iltaa, jos ei ole itsekin valmis juomaan. Moni ei halua ottaa skumppalasillista yksin, jos kaveri juokin vain teetä. Onko ystävän juomattomuus jonkinlainen ikävä muistutus siitä, että itsellä samanlaista itsekontrollia ei ehkä olekaan? Vai mistä tällainen ajatus kumpuaa?

Juttelin äskettäin myös erään toisen kaverini kanssa alkoholista. Hän kertoi huomanneensa, että miesten kesken alkoholi kuuluu usein illanviettoihin kuin oletusarvona. Hänen kaveriporukassaan yhteinen tekeminen on melkein aina sitä, että mennään oluelle. Hän oli havahtunut tähän jokin aika sitten, kun oli miettinyt, mitä itse yleensä tekee kavereidensa kanssa. Kun porukkaa ei yhdistä mikään yhteinen harrastus, ainoa luonteva aktiviteetti on istua tuopilliselle. Mietimme yhdessä, että tämä tilanne on varmaan monella muullakin miehellä, jolla ei esimerkiksi ole jotakin aktiivista harrastusta, jonka parissa tapaisi ystäviä.

Eräs tuttavani kertoi hiljattain olleensa nyt 100 päivää juomatta. Kokeilu alkoi pyrkimyksestä terveellisempään arkeen ja samalla kun liikunnan määrä lisääntyi ja ruokailutottumukset saivat päivityksen terveellisempään suuntaan, tuntui luonnolliselta myös vähentää tuntuvasti alkoholin käyttöä. Hän on kertonut olevansa todella iloinen kokeilustaan ja havainneensa, että suurimmassa osassa illallisjuhlia, after workeja, kilistelytilanteita ja muita juhlia voi aivan hyvin kohottaa maljaa myös alkoholittomalla versiolla. Eräs havainto kuitenkin pysäytti: hän huomasi juoneensa aiemmin usein vain siksi, että muut eivät loukkaantuisi. Miten hullua se onkaan! Miksi meitä kiinnostaa niin paljon, mitä toisen ihmisen lasissa on? Ja kaverin juomattomuus vaikuttaa kielteisesti omaan juhlatunnelmaan?

Kaverini myös iloitsi siitä, että kokeilun jälkeen punaviinilasillinen maistui erityisen hyvältä. Hän kertoi pyrkivänsä jatkossa terveelliseen arkeen, johon myös alkoholi voi kuulua mutta maltilla käytettynä muutaman kerran kuussa. Terveellisempää elämää tavoitellessaan hän oli mielestäni oivaltanut elämästä jotakin olennaista: loppujen lopuksi ei tarvitse luopua mistään, kunhan vain vähentää hiukan. Paitsi liikuntaa – sitä voi lisätä.

*

Alleviivaan nyt vielä tämän postauksen lopuksi, että kerron tietenkin tässä jutussa vain minun henkilökohtaisen kokemukseni sekä parin tuttavani tarinoita, mutta varmasti kokemuksia voi olla myös toisenlaisia. Ilmiö ei välttämättä ole vain suomalainen, mutta täällä se tuntuu kuitenkin olevan monelle valitettavan tuttu. Tarkoitukseni ei myöskään ole tuomita kenenkään alkoholin käyttöä eikä demonisoida satunnaisia viinilasillisia. Alkoholilla (tai ainakin punaviinillä) voi pieninä annoksina ja kohtuulla käytettynä olla positiivisiakin terveysvaikutuksia ja itsekin mielelläni nautiskelen joskus lasin viiniä tai hyvän drinkin.

Pyydän kuitenkin, että voitaisiinko lakata kyttäämästä muiden juomalasien sisältöä? Jos huomaat ärsyyntyväsi tai pettyväsi siitä, että kaverisi ei haluakaan tilata seuraksesi drinkkiä, toivon, että pysähdyt miettimään, miksi toisen juomattomuus häiritsee. Jos joku haluaa olla juomatta, hän tuskin kaipaa osakseen raskausepäilyjä, painostusta, syyllistämistä tai muutakaan erityistä huomiota valintansa takia. Eikä hänen varsinkaan tarvitse selitellä sitä sinulle tai kenellekään muullekaan.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts

15/10/18

Viikon ajatus: älykkyydestä

25

Jatlkuva ihmettely ja pohdiskelu

ovat merkkejä älykkyydestä. 

Idiootit ovat aina niin varmoja

ihan joka asiasta, mitä tekevät.

– Vasudev –

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts