24/09/17

Maapallon toisella laidalla

17

Kukkuu! Blogin puolella on tällä viikolla ollut hieman hiljaisempaa, sillä meikäläinen tosiaan viilettää tällä hetkellä toisella puolen maapalloa ja tämä viikko on vierähtänyt  osin eräelämästä luonnon helmassa nautiskellen. Lensin siis sunnuntaina New Yorkista Seattleen yhden tv-lemppareistani Frasier Granen kotikulmille.

Suoraan sanottuna en ole vielä ehtinyt kauheasti nähdä itse kaupunkia, koska kuten viime postauksessa mainitsinkin, ensimmäiset päivät tosiaan vierähtivät nettiyhteyksien ulottumattomissa Orcas-saarella, jonka henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa ei rehellisesti sanottuna edes tehnyt mielikään tuijotella läppärin näyttöä. Tein kesällä päätöksen, että haluaisin lomailla enemmän, ja vaikka tämän reissun ei ole ollut tarkoitus olla mikään varsinainen lomamatka, on lomamoodiin tullut luiskahdettua vähän kuin vahingossa, kun aikaeron ja välimatkan takia on henkisesti jotenkin aivan pihalla työasioiden suhteen. Mutta ehkä tällainen rennompi viikko tähän väliin tekee taas ihan hyvää, kun stressikierrokset alkoivat ennen matkaa olla taas vähän liian vauhdissa.

Orcas on osa San Juan -saariryhmää parin tunnin ajomatkan päässä Seattlesta ja vuoristoiset saaret ovat aika upea kohde luonnon helmassa viihtyvälle. Paikalle pääsee lautalla ja Orcas-saari on saanut nimensä sitä ympäröivissä vesissä vaeltavien miekkavalaiden mukaan. Luonto Seattlen seudulla on hyvin samankaltaista kuin Suomessakin, joten havumetsissä ja hiekkapoluilla tuntui suomalaisen näkökulmasta melkoisen kotoisalta.

Majapaikkana eräretkellämme toimi jurtta, joskin yösijamme oli osa Doe Bay Resortin majoitusta, joten lähitienoolla oli saatavillamme myös suihku ja wc-tilat. Ja onpa tuolla Doe Bayssa myös mahdollisuus saunoa ja kylpeä kuumassa porealtaassa luonnon äärellä, joten ihan niin askeettisista eräolosuhteista ei silti ollut kyse kuin pelkän jurtan perusteella voisi olettaa. Öisin sai silti pitää kaikki mukaan ottamansa vaatteet yllään, kun ulkolämpötila laski jonneki +10 tienoille. Myös reissussa matkassa ollut koirakaveri toimi mainiosti varpaiden lämmittäjänä vilun iskiessä.

Sää ei tosiaan täällä länsirannikolla ole ollut ihan sitä, mitä reissuun pakatessani odotin. Lämpöennusteet näyttivät tuolloin +30 astetta ja auringonpaistetta, mutta kappas vain, ennusteet muuttuivat Nykin reissun aikana täysin ja vastassa täällä Seattlessa olikin enemmän sellainen Suomen syksyä muistuttava keli. Kaverini sanoi, että syksy todellakin tuli yhdessä yössä. Ei siinä mitään, tällaisiin keleihin on kyllä totuttu, mutta olisihan se kieltämättä ollut kiva vielä jatkaa kesäisemmissä tunnelmissa hetki. Rajut sadekuurot myös hieman sotkivat suunnitelmiamme metsän keskellä: kaatosateessa jäi muutama ulkoiluretki tekemättä ja jurtan seiniä hakkaava megalomaaninen sadekuuro keskellä yötä oli myöskin melko jännittävä kokemus.

Doe Bay on saanut nimensä siitä, että alueella on paljon metsäkauriita, joita seikkaili ihan lomakohteen parkkipaikallakin. Vaikka niitä näki ihan päivittäin, niin harmillisesti en saanut napattua yhdestäkään kuvaa, kun innokas koiraystävä taisi olla kauriille melkoinen kauhistus. Vaikka kuvat jäivät sateen ja muiden käytännön haasteiden takia vähäisiksi, mieleen tallentui reissulla lukemattomia upeita maisemia ja unohtumattomia muistoja, jotka varmasti muistan lopun ikääni.

Nyt olen palannut metsästä takaisin sivistyksen pariin, mutta päätin, että nyt pitää elää eikä istua kotona töitä tekemässä. Niinpä käväisin eilen muun muassa elämäni ensimmäisellä purjehdusretkellä ja tänään pääsen osallistumaan paikallisiin hääjuhliin. Onneksi tuli otettua Nykin muotiviikon takia kolttu jos toinenkin mukaan noiden eräkamppeiden lisäksi.

Mutta että tällaiset välikuulumiset täältä! Toivottavasti siellä pallon toisella puolen on myös ollut mukava meininki tänä viikonloppuna. :)

Translation: Greetings from Pacific North West and Orcas Island!

Sama maisema sumussa ja kirkkaana päivänä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/09/17

Afterwork-podcast: Vauvauteluita ja biologisen kellon tikitystä?

5 24

Terkkuja toiselta puolen palloa, liki vastakkaiselta aikavyöhykkeeltä ja hyvin heikkojen yhteyksien päästä Orcas-saarelta! On taas se aika viikosta, kun uusi podcast-jakso on ilmestynyt. Uusi jakso ilmestyy siis aina keskiviikkoisin, mutta vinkkailen asiasta täällä blogin puolella viimeistään torstaisin. Tällä kertaa jutellaan kolmekymppisille naisille tutusta aiheesta: vauvahaaveista ja biologisen kellon tikityksestä. Joko AW-porukalla on paineita tai haaveita ilmassa? Entä ne iänikuiset kyselyt lisääntymishaluista – onko vauva-asioista uteleminen koskaan sopivaa?

Olen kirjoittanut tästä teemasta joitakin vuosia sitten täällä bloginkin puolella ja teema herätti tuolloin kovasti keskustelua. Tuon postauksen voi lukea täältä ja Afterwork-jengin mietteet asiasta puolestaan voi kuunnella tästä alta. :)

Aiemmin julkaistut AW-jaksot puolestaan löydät tämän linkin takaa.

Related posts

20/09/17

Marimekko AW17 – jotain uutta ja jotain vanhaa

8 17

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Marimekko

Jos jotain olen vuosien varrella Marimekossa ihaillut, niin sitä, että maailmalla mylläävien trendien ja muotivillitysten keskellä Suomi-muodin lippulaiva on aina osannut säilyttää oman äänensä ja ilmeensä. Vahva oma tyyli ja perinne saattaa joskus luoda haasteita viedä brändiä eteenpäin, mutta Marimekko on muutaman viime vuoden aikana ottanut melkoisia harppauksia eteenpäin niin imagonsa kuin tyylinsäkin puolesta.

Yksi olennainen osa sitä Marimekkoon liitettyä tuttuutta on kautta aikojen ollut printtikuosien rinnalla merkille tyypillinen rento siluetti sekä trendeistä piittaamaton, omalle tyylille uskollinen muotokieli. Marityttö on naisellinen tavalla, joka ei välttämättä alleviivaa naisvartaloa, vaan enemmänkin olen itse aina ajatellut häntä sellaisena rohkeana, hieman salaperäisenä oman tiensä kulkijana, joka syleilee naiseuttaan rennon hyväksyvästi mutta silti tyylikkäästi. Nyt viime vuosina tuota siluettia on uskallettu rohkeasti vähän freesata tähän päivään, ja mielestäni siinä on onnistuttu mahtavasti. Vaatteissa on edelleen se Marimekolle tuttu fiilis, mutta muotokieli on saanut raikasta uutta ilmettä 70-luvun henkisistä vivahteista.

Uudistumishalu on näkynyt Marimekon muutaman viime vuoden mallistoissa myös materiaalivalinnoissa: on ollut nahkaa, silkkiä, teddykarvaa ja pellavaa. Nyt tämän syksyn mallistossa on mukana myös entistä näyttävämpiä neulepintoja sekä ihanan rohkeita värivalintoja. Yksi ylivoimaisista omista suosikeistani juuri ilmestyneen syysmalliston vaatteissa onkin tuo muhkea vaaleapunainen neule, jota ei ensivilkaisulla ehkä arvaisi Marimekoksi, mutta joka silti sopii vaikkapa noiden kuosihousujen kaveriksi kuin nenä päähän.

Tämän syksyn Marimekko-malliston pääkuosi on näissäkin lookeissa näkyvä Sahalaitaraita, jonka on suunnitellut Paavo Halonen. Kuten näkyy, niin sama kuvio toimii hauskalla tavalla niin suurena kuin pienenäkin sekä printtinä ja neulekuosina. Syksyn mallistossa nähdään myös tuttua Unikko-kuosia sekä monenlaisia raitakuvioita. Kannattaa tsekata myös malliston veikeät nahkalaukut sekä värikkäät kengät.

Yksi suosikkiasioistani Marimekon vaatteissa on juuri se, että tuon omanlaisensa muotokielen ja omaan vahvaan näkemykseen nojaavan suunnittelun ansiosta merkin vaatteet ovat oikeasti hyvin ajattomia. Ne myös sopivat hirmu monenlaisiin tilanteisiin eri tavoin asustettuina ja yhdisteltyinä.

Tämän syksyn mallistossa yksi suosikkivaatteistani on tuon ihanan roosan neuleen lisäksi ylväs Kaatri-mekko, joka voisi fiiliksensä puolesta olla yhtä hyvin 30 vuoden takaa kuin tuosta uudesta syysmallistosta. Tai jonka voisin kuvitella yhtä hyvin pukevani päälleni nyt tai joskus 30 vuoden päästä tulevaisuudessakin, niin tässä kuin jossain toisessakin ajassa. Pienillä kikoilla tätäkin mekkoa voi muunnella oman makunsa mukaan: esimerkiksi vyön voi solmia tiukemmin tai väljemmin, eteen tai taakse.

On hauska huomata, että nykyään kun puen ylleni Marimekkoa, osa vaatteista on hyvin tunnistettavia tuttuine kuoseineen, mutta yhtä usein saan myös nykyään kyselyitä ihan koto-Suomen kaduilla, että mistä jokin vaatteeni on. Ja varsin usein reaktiot ovat iloisen yllättyneitä. Se viestii minulle onnistunutta kehitystä.

On myös ollut ihan mahtavaa havaita, että yhä useammin maailman muotiviikoilla ja metropoleissa voi bongailla omaa tuttua Marimekkoamme kansainvälisten tyyliniekkojen ja muotivaikuttajien yltä. Jotenkin Marityttö on niin syvällä omassa dna:ssani, että tunnen joka kerta pienen ylpeyden heräävän sisälläni, kun näen jonkun itse ihailemani tyyli-idolin Marimekossa.

Kuten kuvista näkyy, pääsin kokeilemaan Marimekon syksyä muutama viikko sitten ihan itse ja stailasin syysmalliston vaatteista muutaman itselleni mielusian tyylin. Olisipa kivaa kuulla, mitä te tykkäätte näistä minun Marimekko-tyyleistäni? Mikä on suosikkinne? Tai herättikö joku vaate välittömästi isompaakin kiinnostusta? Mallisto on kokonaisuudessaan tietysti hurjan paljon tätä laajempi, joten kannattaa tsekata koko mallisto Marimekon nettisivuilta.

Mainitaan vielä tässä yhteydessä, että Marimekon kanata-asiakasohjelmaan liittymällä saa ensimmäisestä ostokerrasta -15% hinnasta pois, joten jos syksyn uutuksista joku ihastuttaa oikein erityisesti, niin liittymällä kanta-asiakkaaksi, sen saa hieman edullisemmin. Ohjelmaan voi liittyä joko nettisivujen kautta tai missä tahansa Marimekko-myymälässä.

PS. Lämmin kiitos ihanista kuvista Jere Viinikaiselle!

Atelina-neulepusero Marimekko

Martha sahalaitaraita -housut Marimekko

kengät  omat

Kaatri-mekko Marimekko

kengät omat

Aeria-neulepusero Marimekko

Epoksi-nahkahousut Marimekko (aeimmasta mallistosta)

kengät omat

Photos: Jere Viinikainen

Related posts

Related posts