16/12/17

Silmälasit osana juhlatyyliä (+ kilpailu)

38 10

Yhteistyössä: Specsavers

Juttelin juuri hiljattain jonkun tuttuni kanssa silmälaseista ja hän totesi, että hänen mielestään jokaisella silmälaseja käyttävällä pitäisi olla vähintään kahdet kehykset, joista toiset saisivat olla vähän rohkeammat ja räväyttävämmät tai selvästi esimerkiksi juhlatyyliin sopivammat. Silmälasit, jos mitkä, ovat viime kädessä maku- ja tyylikysymys, mutta minusta on ollut ihanaa huomata, kuinka yhä useampi uskaltaa valita yhä rohkeampia kehyksiä ihan arkikäyttöönkin.

Juhlatyylissä silmälasit saattavat joskus aiheuttaa päänvaivaa. Rennompaan juhlatyyliin rillit sopivat hyvin, mutta iltapuku-lookissa ne ovat haastavampi lisä. Onneksi meillä tavallisilla pulliaisilla tämä on varsin harvinainen murhe, sillä kutsuja iltapukujuhliin ei tipahtele postiluukusta ihan joka päivä. Itse olen vielä siinä kiitollisessa tilanteessa, että tarvitsen laseja lähinnä satunnaisesti lukiessa ja silmien väsyessä. Mutta varsinkin vähän rennommassa juhlalookissa silmälasit voivat jopa olla aika hauskakin tyyli-statement. Ja monella toki lasit ovat niin olennainen osa omaa tyyliä ja ilmettä muutenkin, että tyyppiä ei olisi tunnistaa ilman luottokehyksiään.

Osa tykkää hyvin huomaamattomista kehyksistä ja osa näyttävämmistä, mutta itse kuulun siihen osastoon, että rillit saavat mielestäni näkyä ja olla näkyvä osa tyyliä. Silmälasi-idolini on ystäväni Riikka, jolla on kolmet erilaiset, varsin näyttävät kehykset enkä oikein edes osaisi kuvitella rakasta ystävääni ilman mahtavia silmälasejaan – ne ovat niin olennainen osa hänen persoonallista tyyliään.

Kokeilin tähän juttuun kolmia Specsaversin kehysvalikoimaan kuuluvia kehyksiä ja yritin ne stailata vähän sellaiseen rennompaan juhlatyyliin, sillä koen itse, että juuri juhlaan pukeutuminen ja meikkaaminen lasien kanssa on hiukan haastavampaa kuin arkeen. Tällä kertaa hitusen juhlavampaa särmää lookeihin olivat antamassa näyttävät korvakorut sekä arkityyliä vahvempi meikki. Olen itse jotenkin ihastunut näihin isoihin ja epäsymmetrisiin korvakoruihin – mitäs tykkäätte?

Kaikki valitsemani kehykset ovat Specsaversilla myytävästä Scandimania-mallistosta ja kiinnitin niihin huomiota jo viime keväänä, kun silmään pistivät erityisen kiinnostavat ja rohkeat kehykset. Malliston nimi Scandimania ei ollut entuudestaan tuttu, eikä ihme, sillä selvisi, että se olikin Specsaversin omaa tuotantoa. Oli hauskaa huomata, että turvallisten peruskehysten lisäksi omasta mallistosta löytyy myös liikkeen rohkeimpiin kuuluvia kehyksiä.

Scandimania-kehysmallisto on siis suunniteltu vähän rohkeammille tyylisieluille ja erityistä siinä on se, että vaatesesonkien tapaan se on vaihtuva eli samat kehykset eivät koskaan ole saatavilla ihan kamalan pitkää aikaa. Tyypillistä mallistolle ovat nimensä mukaisesti skandinaaviselle muotoilulle tyypilliset puhtaan selkeät linjat sekä vähän peruskehyksiä rohkeampi tyyli. Tällä hetkellä mallistossa on 13 paria kehyksiä ja hinta on 129 euroa, mutta Specsaversiltahan tosiaan saa aina kahdet kehykset yksien hinnalla.

Specsavers on muutenkin halunnut panostaa mallistossaan nimenomaan skandinaaviseen tyyliin yhä enemmän ja uusia mielenkiintoisia pohjoismaisia brändejä on luvassa ensi keväänä. Tähän mennessä ilmestyneistä suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan tämän Scandimanian lisäksi myös esimerkiksi viime keväänä ilmestyneen IvanaHelsinki-malliston, jonka kehyksistä ihastuin lähes jokaisiin.

Saan taas ilahduttaa teitä tässä joulun alla kivalla kilpailulla, mutta tällä kertaa luvassa onkin jotain vähän erityistä, sillä yksi onnekas voittaa itselleen kehysten lisäksi myös juhlameikin ammattimeikkaajalla ja saa samalla vinkit kauniin juhlameikin loihtimiseen silmälasien kanssa (arvo noin 300€). Eli jos haluaisit päivittää kehyksesi ja päästä kerrankin kaunistautumaan ihan ammattilaisen käsittelyssä, niin nyt on hyvä hetki osallistua! Kerro tämän postauksen kommenteissa, mikä näistä tyyleistä ja/tai kehyksistä on suosikkisi ja olet mukana kisassa. Muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, sillä otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti sähköpostitse. Kilpailu on voimassa 21.12.2017 asti.

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

15/12/17

Muotiblogit ja ekologinen ristiriita

27 53

Lukija lähetti minulle aiemmin syksyllä kiinnostavan juttuidean, joka liittyi muotialan eettisyyteen ja ekologisuuteen. Teema kiinnostaa minua ja haluaisin tarttua siihen, mutta totesin, että kokemukseni pohjalta tästä aiheesta kirjoittaessa valitettavasti keskitytään liian usein rakentavan yleismaailmallisen keskustelun sijaan tökkimään ja arvioimaan minun henkilökohtaisia valintojani. Herättelisin mielelläni keskustelua ja haastaisin ihmisiä pohtimaan asioita, mutta vastassa ovat usein vain syytökset tekopyhyydestä. Usein tuntuu, että monesta aiheesta saisi keskustella vain, jos on itse virheetön ja täydellinen malliesimerkki. Mutta jos katsotaan peiliin, niin kuka meistä on? Mikäli keskustella saisivat vain he, jotka ovat puhtaita kaikista synneistä ja virheistä, aika hiljaista olisi.

Suunnilleen näin kirjoitin jokin aika sitten, kun avauduin suomalaisesta blogiskenestä, kommentointikulttuurista ja bloggaajiin kohdistuvista vaatimuksista. Saan lukijoilta paljon kysymyksiä ja postaustoiveita eri aiheista ja yksi säännöllisesti esiin nousevista teemoista on vastuullinen kuluttaminen sekä muotiteollisuuden eettisyys ja ekologisuus. Samanaikaisesti olen jo vuosia kokenut, että minulla olisi paljon sanottavaa näistä aiheista ja haluaisin niistä kirjoittaa myös tänne blogiin, mutta muutaman negatiivisen ja ahdistavan kokemuksen jälkeen on tuntunut vaikealta tarttua aiheeseen. Tuntuu helpommalta vain vältellä tietoisesti keskusteluita, joiden arvelee provosoivan henkilökohtaisuuksiin. Silti on harmittanut, että moni todella kiinnostava ja ajankohtainen teema rajautuu tästä syystä blogin ulkopuolelle.

Pohdiskelen näitä ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyviä asioita itse asiassa todella paljon ja on ihan fakta, että olemme täällä maapallolla suoraan sanottuna aika pulassa nykyisenlaisten kulutustottumusten ja väestönkasvun kanssa. On ennustettu, että vuoteen 2025 mennessä maailman väkiluku olisi jo 8 miljardia – esimerkiksi pelkästään Intian väkiluku kasvaa yli 2 miljoonalla ihmisellä kuukaudessa. Tällainen väestönkasvutahti on maapallon kantokyvylle aivan kestämätön.

On ihan totta, että ekologisuus on muotibloggaajan näkökulmasta vaikea teema, koska työni on käytännössä monilta osin ristiriidassa ekologisten arvojen kanssa. Useimpien blogien ansaitalogiikka perustuu kaupallisuuteen eli mainostajat haluavat kaupallisten yhteistöiden kautta saada lisää myyntiä. Minun tehtäväni puolestaan on yrittää edistää heidän tavoitettaan ja innostaa ihmisiä ostamaan mitä milloinkin: tavaroita, vaatteita, palveluita ja vaikka mitä. Tietenkään kaikki yhteistyökampanjat eivät aina liity ostamiseen, mutta suurin osa tulovirrastani tulee silti myynninedistämiseen liittyvistä kampanjoista.

Annika kommentoi oman bloginsa kommenttiosiossa aihetta hiljattain osuvasti ja hänen kommenttinsa voisi yhtä hyvin olla minun näppäimistöltäni:

Mun työ on tän ekologisuusasian kanssa täydellisessä ristiriidassa, eikä sitä voi kiertää millään verukkeella. Ihmisillä on töitä joka lähtöön ja mä saan palkkani käytännössä siitä, että yritän saada ihmisiä ostamaan asioita – oli ne sitten vaatteita, palveluita (joskin palvelut taas työllistää yrittäjiä jne.) tai ihan mitä tahansa muuta. Ekologisuuden kannalta ”kyseenalaisia” duuneja on tosin muitakin – jopa vaatekaupan myyjä toimii meidän tapaan myynninedistämistarkoituksessa, vaikkei sitä välttämättä ihan ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi.

Uskon (tai ainakin haluaisin kovasti uskoa), että jokainen nykypäivän nuori aikuinen on tietoinen ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttavista asioista – toiset muistaa ne jokapäiväisissä valinnoissaan ja toiset taas viis veisaa niistä. Sormilla osoittelun ja “syyllisten etsimisen” sijaan tärkeintä olisi musta se, että jengi kiinnittäisi huomiota siihen, että tekee itse mahdollisimman ekologisia valintoja. Vaikka teenkin tätä työkseni, niin se ei missään nimessä tarkoita sitä, että kaikki pitäisi heittää ranttaliksi “kun en voi tehdä kaikkea, niin en sitten tee yhtään mitään” -mentaliteetilla: siitäkin huolimatta voin silti lajitella jätteeni ja yrittää pitää roskan tuoton mahdollisimman vähäisenä, minimoida lentomatkani, vähentää lihansyöntiäni jatkuvasti ja suosia liikkumista kävellen tai edes julkisilla kulkuvälineillä oman auton sijaan. Niin monessa asiassa voi vaikuttaa ja kuten sanoit, kaikki lähtee liikkeelle yksilöistä ja pienistä teoista.

En oo halunnut kirjoittaa aiheesta tai siihen liittyvistä ajatuksistani täällä laajemmin, sillä uskon, että sen sijaan, että se saisi rakentavaa keskustelua aikaiseksi, kommenttiboksi täyttyisi varmasti enimmäkseen bloggaajien syyllistämisestä. On tietenkin luonnollista ja tavallaan ymmärrettävääkin, että ihmiset ottaa meidät julkisiksi ”syntipukeiksi” sen helppouden vuoksi, mutta samalla tuntuu hölmöltä, että kaikki tätä duunia tekevät niputetaan samaan mappiin, sillä jengiä löytyy meistäkin tosi moneen lähtöön. Pyrin ajattelemaan niin, että kunhan itse tekee mahdollisimman ekologisia ratkaisuja jokapäiväisessä elämässään, niin huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea jatkuvasti. Jos kaikki maailman ihmiset tekisi edes JOTAIN paremmin, niin senkin vaikutus olisi jo käsittämättömän suuri.

Minä en missään nimessä ole ihmisenä tai kuluttajana täydellinen. Pyrin kuitenkin jatkuvasti arjessani tekemään sellaisia valintoja, joiden uskon olevan ympäristön kannalta kestäviä: syön kasvisruokaa, kierrätän, harkitsen tarkkaan uusia ostoksia, pyrin välttämään huonolaatuisten vaatteiden ja tavaran ostamista, kannan mukana kangaskassia ruokakaupassa enkä omista autoa, vaan kuljen julkisilla tai liikun kävellen. Muun muassa tällaisia pieniä asioita teen päivittäin monien muiden valintojen rinnalla.

Tottakai voisin tehdä vieläkin enemmän – varmasti melkein jokainen voisi. Kenenkään ei silti tarvitse voida tehdä ihan kaikkea tai kantaa koko maailman murheita harteillaan. Päästäisiin jo todella paljon parempaan tilanteeseen, jos yhä useampi ylipäänsä heräisi miettimään omia arkisia valintojaan ja pohtimaan, millaisilla pienillä teoilla voisi vielä parantaa. Ahdistavan maailmantuskan tai syyllisyyden potemisesta ei ole oikein mitään hyötyä eikä koko elämää tarvitse pystyä muuttamaan kertaheitolla. Silti jokainen pieni askel kohti kestävämpää maailmaa on tärkeä. Esimerkiksi jo lihansyönnin ja yksityisautoilun vähentäminen olisi iso teko ympäristölle, vaikka niistä ei luopuisikaan kokonaan.

Ajattelen itse, että bloggaajana tarjoan ihmisille inspiraatiota ja vaihtoehtoja. On selvää, että markkinointi ja mainonta vaikuttavat meihin, samoin kuin vaikuttavat myös muut ihmiset ja heidän esimerkkinsä. Emme silti ole tahdottomia marionettinukkeja, joiden on pakko saada kaikki, mitä mainoksissa hehkutetaan, vaan luotan siihen, että lukijani ovat fiksua porukkaa, jolla on kykyä suodattaa minun esittelemistäni jutuista ne, jotka heitä aidosti kiinnostavat ja hyödyttävät sekä ammentaa inspiraatiota ideoistani muillakin tavoin kuin aina uutta hamstraamalla. Ja toivon, että minun tarjoamani inspiraatio yhdistettynä teksteissä esille tuomiini arvoihin auttaa ihmisiä löytämään juuri itselleen sopivia vaihtoehtoja aitoon tarpeeseen eikä himoitsemaan vain päättömästi kaikkea, minkä näkevät. On sanomattakin selvää, että jokaisella on kuitenkin itsellä viime kädessä vastuu omista valinnoistaan.

Harmillisesti pienet suomalaissuunnittelijat tai ekologiset pikkubrändit eivät yleensä valitettavasti pysty maksamaan näkyvyydestä, joten isompien ja kaupallisten brändien kanssa työskentely on kaupalliselle blogille oikeastaan elinehto. Pyrin luonnollisesti valitsemaan yhteistyökumppaneikseni sellaisia brändejä, joiden tuotteiden, palveluiden, laadun ja arvojen takana voin seistä. Kivaa kuitenkin on, että koska minulla on tällainen oma mahtava media ja kanava, voin vastapainona kaupallisille yhteistöille käyttää sitä omille ajatuksilleni varattua palstatilaa suomalaisille suunnittelijoille, pienille eettisille ja ekologisille merkeille, arjen muille ei-materiaalisille nautinnoille sekä kaikenlaisille yleishyödyllisille pohdinnoille ihmissuhteista työhyvinvointiin ja mielenterveydestä feminismiin. En itse ole tyylillisesti viimeisten trendien perässä juoksija tai koe, että minun pitäisi jatkuvasti muuttaa tyyliäni ja uskon, että tyyli-ideoistani voi inspiroitua myös oman vaatevalikoimansa puitteissa.

Ennen kaikkea oma paras neuvoni vaateostoksille ja ostoksille yleensäkin on oikeasti harkita, mitä tarvitsee. Kaikki turhan ja varsinkin huonolaatuisen tavaran ostelu kuluttaa luonnonvaroja ja lisää jätevuorta. Tottakai vaatteet kuluvat käytössä, mutta laadukas ja hyvistä materiaaleista valmistettu tuote kestää todennäköisemmin sekä aikaa että kulutusta. Myös edullisten vaateketjujen tuotteissa on hyviä ja laadukkaita tuotteita, mutta kannustan ihmisiä perehtymään nimenomaan materiaaleihin, tutkimaan tuotteen huolella ennen ostoa laadun varmistamiseksi sekä yksinkertaisesti harkitsemaan hetken, onko vaatteelle tai tavaralle käyttöä vielä sittenkin, kun se kauden trendi on jo jäänyt taakse. Tärkeintä on miettiä vaatteen tai tuotteen elinkaarta jo ostohetkellä. Se on paras teko, minkä voimme kuluttajina ympäristön näkökulmasta tehdä.

On luonnollista, että myös ihmisen tyyli tässä muuttuvassa maailmassa kehittyy vuosien varrella eikä ehkä ole realistista odottaa, että ihmiset vain lakkaisivat täysin ostamasta uutta. Kierrätys on loistojuttu ja haluan kannustaa tutustumaan kierrätysvaihtoehtoihin ainaisen uuden ostamisen sijaan, mutta muistamaan myös sen, että toisaalta jatkuva kierrättäminenkään ei ole kestävää – varsinkaan jos vaate päätyy toiselle kierrokselle jo lyhyen ajan jälkeen tai vähänisen käytön jälkeen jo huonokuntoisena. Eli tässäkin korostuu se näkökulma laadusta ja ostopäätösten harkitsemisesta.

Esimerkiksi KonMarissa minua henkilökohtaisesti häiritsee juuri se, että se kannustaa heittämään tavaraa pois aika kevyin perustein. Filosofia toimii, jos oikeasti pystyy olemaan ostamatta uutta pian tilalle, mutta olen itse vähän sellainen hilloaja ja tavaraan kiintyjä ja tavallaan siinäkin on puolensa. Omistan edelleen vaatteita, jotka ovat olleet minulle yli 10 vuotta ja käytän niitä yhä. En myöskään välttämättä laita vaatetta välittömästi kiertoon, vaikka olisi vierähtänyt parikin vuotta käyttämättä sitä, sillä olen niin monesti löytänyt omasta kaapistani monta vanhaa aarretta pienen tauon jälkeen uudelleen käyttöön. Huomaan myös, että usein uuden trendin edellä bongaan jotain vastaavaa omasta kaapistani jo valmiiksi.

Olen itse muotibloggaajana siinä tilanteessa, että saan varsin paljon vaatteita myös blogini kautta ja aivan varmasti jokainen niistä ei ole sellainen, jonka välttämättä kokisin tarpeelliseksi ostaa, jos puntaroisin asiaa rahapussi kourassa kaupan kassalla. Toisaalta taas muoti ja tyyli on iso osa työtäni, joten olisi tekopyhää väittää, etteivätkö kauniit vaatteet ja uudenlaiset muoti-ideat kiinnostaisi minua. Samanaikaisesti mietin todella tarkkaan, mitä oikeasti tulen käyttäneeksi ja otan vastaan vain sellaisia vaatteita, joille uskon minulla olevan pitkäikäistä käyttöä eli noudatan samaa filosofiaa kuin vaateostoksillakin. Joskus minulle lähetetään pyytämättä vaatteita tai tuotteita, joille itselläni ei ole käyttöä ja silloin lahjoitan tai kierrätän ne eteenpäin. Mutta olen mielestäni epäonnistunut harkinnassani, jos saamani tai ostamani vaate lähtee sesongin tai parin jälkeen kiertoon.

Mielestäni viime kädessä yksi tärkeimpiä ekotekoja muodin ystävälle on tuntea oma tyylinsä. Mitä paremmin tuntee ja ymmärtää omia mieltymyksiään ja makuaan, sitä vähemmän tulee tehneeksi hutiostoksia. Heräteostoksiakin voi ja on turvallisempaa tehdä, kun oma tyyli on oikeasti hallussa, koska silloin harvemmin tulee ostettua mitään älytöntä vain siksi, että sai edullisesti tai koska haaveilee siitä, että elämä tai oma persoona olisi tyylillisesti jotain ihan muuta kuin se todellisuudessa on. Ja siinä koen, että voin muotibloggaajana auttaa: voin auttaa ihmisiä löytämään ja hahmottamaan tyylillisesti sen oman äänensä ja selkiyttämään sitä.

Minulla on tarkoitus tässä lähiaikoina tehdä tästä teemasta myös toinen juttu hieman eri näkökulmasta. Haluan avata hiukan muodin kulurakennetta sekä sitä, miksi esimerkiksi Suomessa tai lähituotantona valmistettu vaate maksaa sen verran kuin maksaa, ja miksi monien vaatteiden oikeastaan pitäisi olla kalliimpia kuin ne nykyään ovat. Mutta sitä odotellessa olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia tämä postaus herätti. Kannustan asialliseen ja rauhaliseen keskusteluun! :)

Kuvituksena jutussa on eräs asu muutaman viikon takaa. Mietin kuvia ottaessani, että onkohan tämä nyt tylsää, kun nämä samat vaatteet on nähty blogissa jo niin moneen kertaan, mutta toisaalta juuri näillä kuvilla alleviivaan omaa pointtiani: ollaan oman tyylin ja kestävän kulutuksen ytimessä, kun vaatekaappi on täynnä lempivaatteita, joita haluaa käyttää päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Photos: Vesa Silver

Related posts

14/12/17

Nenä kirjassa vai kirja korvissa?

9 15

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Olen aina ollut lukutoukka, mutta tuntuu, että aikaa lukemiselle ei nykyään ole ollenkaan niin paljon kuin toivoisi. Sosiaalinen media, tietokoneella ja kännykällä roikkuminen, työkiireet ja kaikki muu arkinen hässäkkä tuntuvat vievän aikaa juuri niiltä tilanteilta, joissa aiemmin olisin tarttunut kirjaan. Sitten kun niitä lukemiseen sopivia hetkiä sattuisi kohdalle: kun bussi juuttuu ruuhkaan, kaveri onkin myöhässä tapaamisesta kahvilassa, varattu lääkäriaika viivästyy tai jää muusta syystä luppoaikaa johonkin väliin, ei kirja tietenkään satu olemaan juuri silloin matkassa.

Olin kesällä suunnattoman onnellinen, kun parin viikon lomani ja muutaman muun kesäreissuni aikana ehdin pitkästä aikaa taas uppoutua kirjojen pariin. Olin varannut reissulukemista useamman kirjan verran ja ahmin niitä, minkä ehdin. Lukuhimo jäi reissunkin jälkeen päälle ja istuin nenä kirjassa raitiovaunuissa ja busseissa. Myönnän muutaman kerran kirjan jäätyä herkulliseen kohtaan jatkaneeni lukemista kävellessäni vielä sporasta ulos astuessanikin, kun en malttanut ihan vielä jättää jännää tarinaa kesken. Se tosin ei ehkä ole niin suositeltavaa, jotta ei epähuomiossa kirjasta lumoutuneena astele auton alle tai törmäile muihin ihmisiin. :D

Yritin syksyn mittaan jatkaa tätä tapaa, että kirja kulkisi aina mukana laukussa ja lukisin spora- ja bussimatkat kännykän näpyttelyn sijaan. Välillä se on onnistunut paremmin ja välillä huonommin. Aika usein se kirja on silti unohtunut juuri sinne väärään laukkuun tai yöpöydälle…

Yksi ratkaisu innokkaan kirjaharrastajan ajanpuutteeseen ovat äänikirjat ja vihdoin ja viimein sain minäkin tänä syksynä hankittua itselleni BookBeat-tilin. Se on siis kuin Netflix kirjoille eli kuukausimaksua vastaan saa kuunnella niin paljon kirjoja kuin sielu sietää. Palvelua minulle oli suositellut ystäväni, joka kahden lapsen äitinä ja kiireisenä yrittäjänä ehtii lukea vieläkin vähemmän kuin minä. Hän hankki ensin äänikirjasovelluksen autossa istuttujen työmatkojensa ratoksi, mutta äitiysloman myötä laatuajaksi kirjojen parissa muodostuivat vaunulenkit vauvan kanssa, kun sai olla ihan omassa rauhassa ja ahmia tarinoita kuulokkeiden välityksellä.

Hassua sinänsä, mutta lapsena kuuntelin paljonkin äänikirjoja, vaikka osasin jo lukea. Tällöin ei tietenkään ollut mitään hienoja kännykkäsovelluksia (tässä vaiheessa ei tainnut olla vielä juuri kännyköitäkään, haha), vaan kirjastosta lainattiin c-kasetilla olevia äänikirjoja ja niitä kuunneltiin kotona kasettisoittimella. :D Henkilökohtaisia suosikkejani olivat hulvattomat Pikku Nikke -tarinat, joita tykkäsin lukea kirjoinakin, mutta äänikirjojen kertojaääni oli niin loistava, että se toi aina kertomuksiin oman ekstraviehätyksensä. Muistan joskus nostalgiapäissäni lainanneeni vielä yliopistoaikoina kirjastosta Pikku Nikke -äänikirjan, kun onnistuin sattumalta törmäämään sellaiseen Jyväskylän kaupunginkirjastossa ja vanhoilla stereoillani pystyi yhä kuuntelemaan c-kasetteja. Oli muuten mahtavaa!

Vaikka äänikirjoja on ollut cd-levyjen muodossa ja nyt sovelluksina jo jonkin aikaa, minulla vei hetken aikaa päästä juttuun mukaan. Ehkä äänikirjojen pariin oli jotenkin luontevampaa päätyä nyt, kun äänimuodossa nautittu viihde on rantautunut elämääni tänä syksynä kunnolla podcastien muodossa. Olen huomannut, miten mukavaa on kuunnella podcasteja monissa arkisissa tilanteissa: aamulla meikatessa, paikasta toiseen kävellessä ja kokkaillessa – sellaisisssa hetkissä, missä aiemmin viihdykkeenä olisi ollut korkeintaan musiikki.

Nyt kun podcastit ovat tulleet osaksi elämääni, samantyyppisissä tilanteissa tulee kuunneltua myös äänikirjoja. Äänikirjoissa parasta on se, että niillä voi mainiosti täyttää ja viihdyttää sellaisia hetkiä, kun perinteiseen kirjaan ei pystyisi tarttumaan, esimerkiksi liikkuessa tai jotakin muuta käsillä samalla touhutessa. BookBeat-sovelluksen etu on myös, että sen avulla kirjat kulkevat aina matkassa kännykän mukana siinä, missä se oikea kirja saattaakin ehkä helposti unohtua kotiin tai väärään laukkuun.

Tykkään edelleen rauhoittua ihan perinteisten kirjojen äärelle, mutta monissa sellaisissa tilanteissa, missä lukeminen ei onnistu, voi kuunteleminen silti onnistua. Olen myös miettinyt, että ehkä esimerkiksi joihinkin hieman raskaslukuisempiin kirjoihinkin voisi olla matalampi kynnys tutustua kuunnteltuna. Vielä en ole nukkumaan mennessä peiton alla äänikirjoja kuunnellut, mutta voisipa sellainen iltasatu-konseptikin toimia ihanasti – etenkin jos on liian väsynyt lukeakseen itse, mutta ajatukset meinaavat silti vielä heittää laukalle nukkumaanmenoajan kynnyksellä.

BookBeatin kirjavalikoima on aika huima ja testailin ihan huvikseni, mitä kaikkea sovelluksen kokoelmista löytyy. Kaikki nuo omasta kirjahyllystäni kuviin poimitut kuvat esimerkiksi ovat nyt kännykässäni parin klikkauksen takana. Äänikirjojen lisäksi BookBeatissa on muuten myös e-kirjoja eli kuuntelun lisäksi sovelluksen kautta voi lukea kirjoja kännykän tai tabletin näytöltä perinteiseenkin tyyliin. Itse olen nyt ottanut kaverin ylitsevuotavien ylistyssanojen innoittamana kuunteluun Aki Hintsan Voittamisen Anatomia -kirjan. Muitakin hyviä luku- tai kuuntelusuosituksia saa ehdottaa!

Oletteko muut jo löytäneet äänikirjojen pariin? BookBeat toimii tällä hetkellä myös Afterwork-podcastin sponsorina ja saan nyt tarjota teille kampanjan ajan 1 kuukauden mittaisen kokeilujakson ilmaiseksi koodilla afterwork. Normaali kuukausimaksu on siis 16,90€, jota vastaan saa kuunnella niin paljon kirjoja kuin huvittaa ja ehtii. Jos BookBeat ei vielä entuudestaan ole tuttu, niin käy ensin rekisteröitymässä nettisivuilla, hyödynnä alennuskoodi ja ryhdy kuuntelemaan vaikka heti!

Tässä joulun alla on myös vinkattava, että jos jollekulle läheiselle on vielä joululahja hankkimatta, niin BookBeatin kautta voi ostaa myös lahjakortteja. Parasta tässä on se, että virtuaalisen lahjakortin saa hankittua vaikka vielä jouluaattoaamuna ilman jouluruuhkissa hikoilua, eikä tarvitse miettiä, onko lahjan saaja ehtinyt jo lukea jonkun teoksen – BookBeatin lahjakortilla saatavilla on nimittäin yhden kirjan sijaan kokonainen kirjasto. :)

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

13/12/17

Afterwork-podcast: Mikä ei tapa, vahvistaa

6 17

Tämän viikon Afterwork-podcastin jaksossa jutellaan vastoinkäymisistä ja elämän eteen heittämistä murheista. Miten niistä on selvitty ja mitä toisaalta opittu? Jokainen meistä uskaltautui paljastamaan keskustelussa aika henkilökohtaisiakin asioita – se on hyvä esimerkki siitä, että ulkopuolisena ei todellakaan välttämättä tiedä koko totuutta toisen elämästä, vaikka se päällepäin näyttäisikin täydelliseltä.

Samantyyppistä teemaa sivutaan sattumalta tänään myös toisaalla, sillä Kodin Kuvalehti haastatteli minua ilmiöstä “blogger burnout”, josta The New York Times kirjoitti hiljattain artikkelin. Miten näin kivassa ja kepeässä työssä voisi koskaan uupua tai kuormittua? Jutun pääsee nyt lukemaan Kodin Kuvalehden nettisivuilta.

Mutta jotta ei menisi liian vakavaksi, niin Rina esitteli podcastimme lopussa meille uuden leikin, jossa jouduimme aika kinkkisten valintojen eteen. Piti muun muassa päättää, kenen sattumanvarasen julkkiksen kanssa suostuisimme hyppäämään sänkyyn, jos olisi pakko. Joidenkin vaihtoehdot olivat vähän paremmat kuin toisten…

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts