28/02/20

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: helmikuu 2010-2019

16

On aika kurkistaa menneen vuosikymmenen tyyleihin viimeistä kertaa, sillä aloitin tämän postaussarjan vuosi sitten maaliskuussa. Se tarkoittaa, että tämän jutun jälkeen joka kuun asuinspikset menneiltä kymmeneltä vuodelta on kahlattu läpi. Kyllä siihen on muutama tyyli mahtunutkin! On ollut ihan mahtava matka sukeltaa oman tyylin historiaan ja vaikka muistan suurimman osan menneistä asuistani, onpa vastaan tullut muutama sellainenkin, joista ei ole ollut mitään muistikuvaa. Toisaalta sitä urautuu aina niin helposti tiettyihin kaavoihin pukeutumisessakin, että on ollut virkistävää ja inspiroivaa nähdä, miten tuttuja vaatteita on joskus vuosien saatossa yhdistellyt. Aika monta hyvää ideaa ja vaatetta olen poiminut omista tyyliarkistoistani käyttöön tämän juttusarjan myötä uudelleen.

Vanhojen asukuvien penkominen on ollut hauskaa ja nyt, kun tämä juttusarja tulee päätökseensä, olen jo miettinyt, mitä seuraavaksi keksisin. Yksi hauska idea voisi olla esitellä vaatekaappini ja kotini parhaita vintage-löytöjä ja second hand -aarteita. Toinen hauska idea putkahti päähäni viime viikolla: olisi hauskaa nähdä poikaystäväni stailauksia minun ylläni. Hänellä on hyvä maku! Toisaalta vitsailin hänelle, kun hänen vaatteitaan pyörii täällä minunkin luonani, että ryhdyn pukeutumaan niihin. Itse asiassa tätä juttua naputtelen hänen paitansa ylläni. :D Saapa nähdä, mitä keksin, mutta varmasti jotakin hauskaa on luvassa tulevaisuudessakin.

Kurkkaa koko vuoden tyylikoosteet näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuusyyskuulokakuumarraskuu,joulukuu ja tammikuu.

2019

Nanson vaalea beige villakangastakki on ollut yksi vaatekaapin ehdottomista suosikeista siitä lähtien, kun sain sen. Vaalea takki on kiva piristys talven tummiin asuihin. Nuo glitter-nilkkurit olivat heräteostos, mutta yksi parhaista löydöistäni: olen käyttänyt niitä aivan valtavasti.

Tässä näkyy samainen Nanson villakangastakki hiukan toisella tavalla stailattuna. Nuo aurinkolasit ovat muuten varmaan 10 vuotta vanhat ainakin, ja edelleen lempparit.

2018

Tämä iltapuku on Mert Otsamon minulle varta vasten suunnittelema ja odottelen edelleenkin kutsua linnanjuhliin, jotta voisin pukea sen uudelleen! Asu oli osa kiinnostavaa yhteistyöprojektia erään leffapromon tiimoilta ja on kieltämättä ollut yksi upeimmista jutuista saada omaksi ihan mittojen mukaan suunniteltu uniikkipuku. 

Karvalakit sopivat minulle jostain syystä todella hyvin, mutta olen arkaillut käyttää niitä, koska ne tuntuvat niin “hienoilta” monen takin parina. Tämä merenvihreä kombo toimii kauniisti sekä yhdessä että silmienvärini kanssa. Jalassa ovat Terhi Pölkin maailman parhaat talvikengät.

Kävin vuoden 2018 aluksi matkalla Gambiassa ja teetimme siellä paikallisella räätälillä itsellemme ystäväni kanssa ihanat asut. Pitäisi vain rohkeammin käyttää tätä kaunista asua kesällä arjessa ja juhlassa! Kivaa tässä lookissa on se, että kun ylä- ja alaosa ovat erilliset, niitä voi yhdistellä myös muihin vaatteisiin.

Oikeanpuoleinen look on todellisuudessa kuvattu jo kesällä 2017 Portugalissa, mutta syystä tai toisesta se päätyi blogiin vasta helmikuun pakkasissa. Musta olkapäät paljastava mekko on yksi kesä- ja reissusuosikeistani. Rypistymätön kangas, kaunis malli ja musta väri tekevät siitä todella helpon vaatteen, joka eri tavoin asustamalla sopii niin arkiseen kesäpäivään kuin juhlahetkiinkin. 

Tämä pusero saa minut tuntemaan oloni kuin prinsessaksi – pitäisi käyttää sitä siis useammin! Jalassa ovat COSilta löytyneet farkut ja nuo hopeiset glitter-nilkkurit ovat yhtä ahkerassa käytössä kuin samantyyliset ruskeatkin. Joskus ihminen vain tarvitsee vähän glitteriä elämäänsä. 

2017

Tässä näkyy talvityyliä vuoden 2017 tapaan ja voisin pukeutua tähän asuun ihan identtisenä vaikka heti tänäänkin. Sandin sisarmerkki The Labin kashmirvillainen takki on yksi talvisuosikkejani ja rakastan tuota kinuskinruskeaa väriä. Täydelliset mutsifarkut ovat & Other Storiesilta, samoin kuin nuo nilkkurit. Hattarainen huivi sen sijaan on kotimaisen Balmuirin ja pooloneule Cosilta. 

Tämä look oli osa hauskaa valokuvaprojektia kuvaaja Sanni Riihimäen kanssa. Rakastan tätä kuvasarjaa, johon napattiin kuvauslokaatioon jääneet tyhjät pizzalaatikot mukaan. Bomber-takki ja repaleiset farkut ovat Topshopista ja kultaiset maiharit Minna Parikan. 

2016

Olin vuoden 2016 alussa matkalla Barcelonassa ystäväni Vesa Silverin kanssa ja reissussa tuli kuvattua älyttömän paljon, joten helmikuussa tuli tuolloin julkaistua poikkeuksellisen paljon ja poikkeuksellisen keväisiä asukuvia. Tummanvihreä Tiger of Swedenin vanah villatakki on yksi vaatekaapin lemppari ja siihen matchaava vihreä t-paita taitaa olla vuodelta 2015. Valkoiset nahkahousut näyttävät tummanvihreän ja konjakinruskean kanssa yllättävän hyvältä. Hatun alkuperää en muista, mutta ruskeat herrainkengät olen löytänyt joskus varmaan 7-8 vuotta sitten Samujin sample salesta. 

Tämä vihreä avoselkäinen mekko on myös löytö Samujin sample salesta ja yksi kaikkien aikojen lempivaatteistani. Kertakaikkiaan täydellinen bilemekko vähän fiinimpiin kekkereihin. 

Olen tehnyt valtavasti hyviä löytöjä Samujin sample salessa, sillä myös tämä ohut villa-silkki-neulepaita on peräisin sieltä. Marimekon kuvioitu hame on ollut myös yksi vaatekaapin kestolemppareista, vaikka alun alkaen en kokenut tuohon kuosiin mitään vetoa. Vasta, kun vedin mekon ensimmäistä kertaa ylleni, rakastuin täysin. Hame oli näitä kuvia varten vain lainassa, mutta päädyin hankkimaan sen omaksi ja olen käyttänyt sitä ihan valtavan paljon. 

Kuvasin mustan hameen ja t-paidan Stockmannin kampanjaa varten, mutta tällainen klassikko-look sopii mahtavasti omaan tyyliini. Itse asiassa tällaisen “pikkumustan” loihtiminen erillisestä ylä- ja alaosasta on todella käytännöllistä, sillä molempia vaatteita tulee varmasti erikseen käytettyä enemmän kuin yhtenäisenä mekkona. 

Missoni-tyylinen neulesetti ihastutti minua väreillään, mutta sitä on tullut käytettyä vain vähän. En jotenkin viihdy noin ihonmyötäisissä hameissa ja mekoissa, vaan verhoudun mieluummin väljempiin vaatteisiin. Mutta ehkä pitäisi rohkaistua ja pukea tämä look ylle jälleen, sillä tykkään kyllä tyylistä ja asu löytyy kaapista edelleen.

Tämä asu on jotenkin todella “minua”: musta poolo, kauniit housut ja herrainkengät (jotka eivät kylläkään näy kuvassa) edustavat sellaista ajatonta ja klassisen mutkatonta tyyliä, johon voisin nähdä pukeutuvani vielä kymmenien vuosien päästäkin. Kaikki vaatteet löytyvät yhä vaatekaapista.

2015

Sää on viisi vuotta sitten helmikuussa ollut melko erilainen kuin tänä vuonna. Asuun sen sijaan voisin pukeutua sellaisenaan edelleen: tekoturkistakki, nahkahousut ja tolppakorkoiset nilkkurit.

Tämä look koostuu myös sellaisista klassikoista, jotka voisin pukea ylleni uudelleen vaikka heti. Kaikki asun vaatteet ovat yhä tallessa ja tuo H&M x Isabel Marant -malliston muhkea oversize-takki oli lempparini vuonna 2015 ja on yksi suosikeistani edelleen. Myös tämä neulehuivi on ollut yksi luottoasusteista talvisin.

Tämä asu on edellisen kanssa liki identtinen, mutta huomion varastavat nuo tiikeri-kuvioidut kengät. En ole koskaan ollut mikään maailman suurin eläinkuosien ystävä, mutta ihastuin näihin Tibin nilkkureihin ensisilmäyksellä. Ne olivat roimassa alennuksessa, joten statement-kengät lähtivät heräteostoksena matkaan. Ne ovat mahtava piristys muuten hillittyyn asuun ja voisinpa käyttää niitä vähän enemmänkin!

Tuttuja klassikoita kuvan täydeltä: tuttu teddy-takki, nahkahousut ja Fiorentini & Bakerin biker-buutsit. Ajattomat klassikot ja yhdistelmät toimivat vuodesta toiseen. Oikealla näkyy jälleen se ahkerassa käytössä ollut muhkutakki. Noita Adidaksen lenkkareita olen rakastanut yli kaiken: ne tuntuvat siltä kuin jalassa ei olisi kenkiä lainkaan – niin kevyet ja mukavat. Olen käyttänyt kengät ihan puhki, mutta vieläkään en raaski heittää lemppareita menemään.

Vaikka tykkään käyttää myös hameita, jotenkin nämä hame-tyylit eivät enää viisi vuotta myöhemmin tunnu omalta. En pukisi noin hempeitä värejä ylleni ainakaan tällaisena yhdistelmänä enkä välttämättä enää yhdistäisi lenkkareita kellohameeseen. Muistan, että nämä lookit olivat aikanaankin vähän sellaisia kokeiluja, kun halusin haastaa itseni testaamaan jotakin erilaista. 

2014

Tuttu jättitakki oli talven suosikki myös vuonna 2014. & Other Storiesin vihreä muhkuneule on ollut yksi parhaista alelöydöistä: villapusero oli 70% alennuksessa ja olen käyttänyt sitä ihan valtavasti. Talvella 2014 ahkerassa käytössä oli myös tuo viininpunainen Lumin laukku, mutta sen olen vuosien saatossa myynyt eteenpäin.

2013

Nämä lookit tuntuvat edelleen omalta, vaikka aikaa näistä kuvista on 7 vuotta. Voisin pukeutua kumpaan tahansa tyyliin edelleen, joskin tuon ison statement-kaulakorun jättäisin kyllä surutta vuoteen 2013. Kaikki vaatteetkin löytyvät yhä kaapista: kotimaisen, nyt jo edesmenneen 2or+byyatin vaaleanpunaiset housut, Aiglen nilkkurit, Lumin laukku ja H&M-farkkupaita. Toisessa lookissa olen yhdistänyt samoihin housuihin kummitädiltä perityn vintage-bleiserin, poikaystävältä pelastetun hihattoman miesten paidan, jota hän oli jo heittämässä roskiin sekä 2or+byyatin laukun. 

Vasemmanpuoleinen arkityyli toimii edelleen, vaikka siinä ei mitään erityisen kiinnostavaa olekaan. Oikeanpuoleinen tyyli sen sijaan herättää muistoja: vuonna 2013 blogiyleisö oli enimmäkseen shokissa siitä, että olin ostanut bomber-takin, jollaisia noihin aikoihin käyttivät lähinnä uusnatsit. Nyt 7 vuotta myöhemmin reaktio tuntuu hassulta, sillä bomberit ovat nykyään niin luonteva osa katukuvaa ihan tavallisten ihmisten yllä, ettei kukaan ajattele uusnatseja. Mutta Filippa K:n takki on ollut loistava heräteostos, sillä olen käyttänyt sitä aivan älyttömästi ja käytän edelleen.

2012

Talvi 2012 oli selvästikin beigen aikaa. Hauskaa on, että kaikki kuvan vaatteet löytyvät kaapistani edelleen ja itse asiassa tuota Samujin superpehmoista villatakkia olen käyttänyt todella paljon myös tänä talvena. Taisin löytää sen alennusmyynnistä tai sample salesta joskus 2012 tai 2011.

2010

Vaikka tyyli on varmasti 10 vuodessa ehtinyt muuttua paljon, tunnistan näistä ikivanhoista asuista silti yhä itseni. Lempifarkut eivät ehkä enää ole samat kuin kuvissa, mutta voisin erinomaisen hyvin edelleen pukeutua melkein kaikkiin näistä tyyleistä hiukan nykypäivään päivitettynä versiona.

 

Photos: Vesa Silver, Angelina Ilmast, Annika Ollila, Johanna PiispaSara VanninenTribeguys.co, Isatou Jeng, Sanni Riihimäki & Viena K

Related posts

27/02/20

Aatami, Eeva ja kasa kirsikoita

3 26

En tiedä kuinka usein teille muille on käynyt niin, että hetken mielijohteesta on tullut ostettua taulu tai taideteos, mutta minulle niin on käynyt todella monta kertaa. Oikeastaan suurimman osan taidehankinnoistani olen tehnyt aika spontaanisti päähänpistona. Mutta kuinka paljon iloa nämä päähänpistot ovatkaan tuottaneet!

Viimeksi päädyin spontaaneille taideostoksille ihan tässä kuluneen viikon sisään. Tämän vuoden TEOS2020-näyttelystä bongasin useammankin mieluisan taulun ja veistoksen, mutta yksi pomppasi ihan erityisesti silmään jo heti ensimmäisellä kierroksella. Portugalilaissyntyisen Rita Vargasin Adam & Eve (2017) viehätti voimakkaalla kontrastillaan: 1500-luvun puupiirrosta muistuttava kuva Aatamista ja Eevasta herättää huomion neonoranssilla taustavärillään. Jokin tässä klassisen ja modernin yhteentörmäyksessä innosti minua niin, että kuva jäi pyörimään ajatuksiini. Muutama päivä myöhemmin laitoin tapahtuman järjestäjille viestiä ja kysyin, josko teos olisi vielä vapaana. Ja kun kuulin sen olevan, päätin ostaa sen omakseni. Nyt neonsävyinen teos odottaa tuossa muiden taulujeni rinnalla ripustamistaan.

Kun suuntasin Kaapelitehtaalle hakemaan räväkän väristä teostani, päätin vielä kiertää näyttelyn uudemman kerran. Moni omista suosikkiteoksistani oli mennyt kaupaksi ja näytteillä oli paljon uutta, joten tuntui melkein kuin olisi saanut ihan uuden kattauksen tällä toisella vierailulla. Lopuksi vielä kurkkasin läpi kehystämättömät vedokset, jotka oli pinottu telineisiin selailtaviksi. Hyppysiin osui useampikin kiinnostava teos, mutta erityisesti ihastuin hauskoista lintuhahmoistaan tunnetun Hannu Hyrskeen pikkuruiseen ja suurten vedosten seassa ehkä vähän vaatimattomaankin kuvaan, jossa on lautasellinen kirsikoita. “Miinus kolme” -nimeä kantava teos valloitti pröystäilemättömällä olemuksellaan ja hetken mielijohteesta nappasin senkin mukaan. Siinä vaiheessa oli paras lähteä kotiin, etten höyrähtäisi ostamaan yhtään enempää. Menin siis Kaapelitehtaalle vain hakemaan varaamaani teosta, mutta palasinkin kotiin kahden kanssa. Kolme vuotta sitten palasin näyttelystä kahden pienen kultaisen ukkelin kanssa.

Minulla oli jossain vaiheessa tapana, että sijoitin veronpalautuksina saamani rahat taiteeseen. “Ylimääräinen” rahasumma tulee niin helposti humpsahtaneeksi johonkin joutavaan, joten päätin, että mieluummin käyttäisin sen johonkin, mistä jäisi minulle jokin pysyvä muisto. Jossain vaiheessa jätin taidehankintojen tekemisen vähemmälle, kun pienen kodin seinät alkoivat loppua kesken. Nykyisessä kodissanikin seinätilaa on tauluille varsin rajatusti, mutta luotan siihen, että jonakin päivänä vielä asun kämpässä, jossa kaikki teokset ja julisteet mahtuvat seinille.

On varmaankin jonkinasteinen saamattomuuden huippu, etten ole vieläkään saanut taulujani ripustettua seinälle, vaikka olen majaillut tässä asunnossa jo liki kolme vuotta. Meikäläisen tapauksessa sisustaminen todellakin on prosessi, missä asiat tapahtuvat verkkaiseen tahtiin pikkuhiljaa. Olohuoneessa ei ole kattolamppua tai mattoakaan, koska en ole vain löytänyt mieleistäni enkä halua tyytyvä kompromisseihin. Ottakoon siis aikansa. Vitsaillen asetin uuden vuoden tavoitteeksi saada viimeinkin ripustettua ne taulut seinille – rohkeammaksi välitavoitteeksi kaavailin, josko tässä urakassa päästäisiin maaliin jo ennen juhannusta. Saapa nähdä!

Jotkut aiemmin hankkimistani tauluista tulevat tässä kodissa jäämään sivuun osin tilanpuutteen takia mutta osin myös fiilissyistä. Huomasin tähän uuteen kotiin muutettuani, että osa teoksista ei vain istunut asunnon tunnelmaan. Ehkäpä ne löytävät paikkansa jälleen seuraavassa kodissa. Katsotaan miten monta uutta taulua olen ehtinyt hankkia siihen mennessä… Mutta jos siis et ole vielä ehtinyt käydä Kaapelitehtaalla tsekkaamassa TEOS2020-näyttelyä, vielä tämän viikon ajan ehtii. Suosittelen tsekkaamaan ihan vaikka vain taiteesta nauttimisen nimissä, sillä näyttelyyn on vapaa pääsy ja siellä on tarjolla inspiroiva kattaus suomalaisten taiteilijoiden teoksia. Mitäs pidätte näistä omista taidehankinnoistani?

PSST! Jos sinäkin satuit ihastumaan tuohon Adam & Eve -teokseen, niin vinkkaan, että ainakin maanantaina teoksesta oli jäljellä näyttelyssä vielä yksi neonpinkki vedos.

Related posts

26/02/20

Afterwork-podcast: AW goes Kaverin Puolesta Kyselen

2 16

Katastrofaalinen ensisuudelma, märät housut ja shokki kodinkoneostoksilla. Muun muassa nämä “kavereiden” tarinat kuullaan viikon jaksossa, joka on tribuutti yhdelle meidän suosikki-podcasteistamme. Mukana tietenkin myös KPK eli karmaisevan paha kysymys, jonka takana ovat ketkäs muutkaan kuin alkuperäisen Kaverin Puolesta Kyselen -podin Tiia ja Anna.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts

25/02/20

Be A Lady, They Said

9 58

“Peitä itsesi! Miehet eivät pysty hillitsemään itseään. Näytä seksikkäältä! Älä ole niin provosoiva. Kerjäsit sitä! Käytä korkokenkiä. Olet ylipukeutunut. Olet alipukeutunut.” Tässä on vain muutama pieni ote Be A Lady -videolla kuultavista kommenteista, jotka todennäköisesti ovat tuttuja ihan jokaiselle naiselle. Paul McLeanin Girls. Girls. Girls. -lehdelle tekemästä, lehden perustajan Claire Rothsteinin tuottamasta sekä Sinkkuelämää-sarjasta tutun Cynthia Nixonin tähdittämästä videosta syntyi hetkessä viraalihitti, josta puhutaan niin somessa kuin uutisjulkaisuissakin. Vahva kannanotto tiivistää hyvin sen, millaisten ristiriitaisten paineiden ja odotusten ristitulessa naiset joutuvat päivittäin elämään ja tasapainoilemaan.

Minäkin olen miettinyt videon viestiä pitkin päivää ja laitoin videon itsekin jakoon IG-storyssani. Pelkästään se vastaanotto ja huomio, minkä video on saanut naisten keskuudessa ympäri maailman, kertoo paljon. Tämä ei ole mitään kuvitelmaa, liioittelua tai herkkähipiäistä ulinaa. Tämä on totta ja se on sitä todella monelle naiselle joka päivä.

Liitin Instagramissa videon kylkeen oman saatetekstini, jonka päätteeksi totesin, että olisipa mielenkiintoista nähdä samantyyppinen video myös miesten kokemista paineista. Lisäyksestäni syntyi mielenkiintoista keskustelua erityisesti erään miespuolisen seuraajani kanssa. Hän kommentoi asiaa tähän tapaan:

Juuri mietin, että aika monet miehet varmasti luonnostelevat omaa “vastinettaan”. Mielestäni se vain lisäisi vastakkainasettelua ja olisi liian hyvää jaettavaa materiaalia niille, jotka haluavat pönkittää valkoisen heteromiehen valta-asemaa. “Katsokaa, kyllä meihinkin kohdistuu paineita!” Joo, tietenkin kaikkiin ihmisiin kohdistuu paineita, mutta naisiin 1000 x enemmän ja 1000 x useammin. Siksi en haluaisi nähdä miesversiota. Ellei sitten miesversio olisi jollain twistillä hyvien puolella tukien tämän Be A Lady -videon viestiä. Sellainen olisi kova.

Oli todella virkistävää saada tällainen kommentti mieheltä, mutta se jätti minut miettimään, miksi tällaisiin puheenvuoroihin suhtaudutaan niin herkästi juuri vastakkainasettelun kautta. Jotenkin sitä ajattelisi, että tämä maailma olisi parempi paikka ihan kaikille, jos tuollaisista sukupuoleen sidotuista keinotekoisista ja subjektiivisista odotuksista sekä vaatimuksista luovuttaisiin.

On todennäköisesti totta, että naisiin kohdistuu paineita ihan eri mittakaavassa kuin miehiin ja tällainen naisille omistettu puheenvuoro on ehdottoman tärkeä. Silti en voi olla ajattelematta, että myös miehiä survotaan auttamattoman kapeaan muottiin. Siitäkin on hyvä keskustella, millainen mies saa olla ja millainen mies hyväksytään. Toivon suvaitsevaisempaa asennetta ihan joka suuntaan. Siitä olen kommentoijan kanssa ehdottoman samaa mieltä, että olisipa kyllä hienoa nähdä, että vastakkainasettelun, syyllistymisen ja uhriutumisen sijaan miehet nimenomaan nousisivat allekirjoittamaan tämän videon viestin ja puhumaan asian puolesta itsekin. Ennen kaikkea toivoisin näkeväni teoissa ja asenteissa konkreettisia muutoksia, joiden avulla nämä videolla nähdyt paineet voisivat lakata olemasta. Ja miksipä videosta edes olisi syytä ärsyyntyä, jos omatunto on puhdas ja itse tietää käyttäytyvänsä hyvin? Niinpä.

Suurin osa meistä naisista kyllä tietää, mitkä videolla kuulluista kommenteista ovat tulleet miesten suusta. Ikävä kyllä ihan samanlaista palautetta saa silti usein kuulla myös muilta naisilta. Todellisuudessa naisiin kohdistuvien paineiden takana on sekä miehiä että naisia. Olemme naisina myös ihan itse luomassa sitä kulttuuria, joka määrittelee, millainen naisen tulee olla ja millainen puhe sallitaan. Naiset arvostelevat toisiaan kovin sanoin ja vaatimukset ovat usein ihan yhtä ristiriitaisia kuin videolla kuullut kommentit, vaikka aiheet saattavatkin joskus olla toisenlaisia.

En halua yhtään vahvistaa typerää myyttiä, että nainen olisi naiselle susi, mutta myönnän klassisen sanonnan käyvän mielessäni joskus, kun lueskelen naisten kansoittamia keskustelupalstoja. Olen usein ihan aidosti järkyttynyt, miten ankaraa ja armotonta arvostelu toisia naisia kohtaan voi olla. Ehkäpä samankaltaista keskustelua käydään myös miesten kesken, mutta ajattelen naisen aseman ja elintilan olevan tässä maailmassa ihan riittävän ahdas ilman, että meidän tarvitsisi sitä vielä itse kaventaa. Loppujen lopuksi tämä ei kuitenkaan mielestäni ole varsinaisesti mikään sukupuolikysymys: kaikista sukupuolista löytyy huonosti käyttäytyviä törppöjä ja ihan kaikkia tulisi kohdella kunnioittaen sukupuoleen katsomatta.

Tällaiset Be A Lady -videon kaltaiset puheenvuorot ovat tarpeellisia. Ne luovat sitä yhteistä tahtotilaa ja antavat rohkeutta kuuluttaa, että emme suvaitse tällaista kohtelua enää. Me Too -liike on ollut hyvä esimerkki siitä, miten joukkovoimalla voidaan aikaansaada muutosta. Siitä huolimatta toivoisin, että kaikkien sukupuolten leirissä unohdettaisiin tarpeeton vastakkainasettelu ja ymmärrettäisiin, että loppujen lopuksi tavoite on yhteinen. On ihan kaikkien etu, että kaikilla sukupuolilla ja yksilöillä on tilaa ja vapautta olla juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja että muut kohdataan arvostuksella.

En keksi mitään muuta järkevää syytä toisten tuomitsemiselle ja muiden olemiseen puuttumiselle kuin sen, että ihmisellä on pakko itsellään olla todella paha olla tai että tuntee  omasta olemisestaan sekä valinnoistaan ja elämäntavastaan niin suurta epävarmuutta, että kaikki erilaisuutta edustavat tuntuvat uhkalta omalle identiteetille. Jonkinlaisesta pelosta kai se erilaisuuden tuomitseminen aina kumpuaa.

Joku seuraajistani vinkkasi, että miesnäkökulmasta samaa aihetta on sivuttu aiemmin muun muassa Gilletten mainosvideossa, jossa kysytään: “Onko tämä todella parasta, mihin me miehinä pystymme?” Viime vuonna julkaistu mainoselokuva (katsottavissa alla) sai vastaansa valtavan vihaviestien ryöpyn, josta ei voi olla ajattelematta muuta kuin että videolla esitetty kritiikki taisi osua monella arkaan paikkaan. Samoja mietteitä herätti nyt pari viikkoa sitten julkaistun SASin mainoskampanjan osakseen saama raivo. Aika monella tuntui olevan niin kiire loukkaantua, että videon perimmäinen viesti meni ohi kovaa ja korkealta. Se kertoo paljon tämän päivän maailmasta, vaikka jälkimmäisen mainoksen viesti ei sinänsä tämän postauksen aiheeseen liitykään.

Amerikkalaispoliitikko Bernice King (joka muuten sattuu olemaan kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin tytär) on kommentoinut Gillette-mainoksen aikaansaamaa kohua ja vastarintaa näin: “This commercial isn’t anti-male. It’s pro-humanity.” Vapaasti suomennettuna viesti kuuluu: Tämä mainos ei taistele miehiä vastaan vaan ihmisyyden puolesta. Samalla viestillä voisi vastata myös siihen kritiikkiin, jota Be A Lady -video on varmasti jo kohdannut ja tulee kohtaamaan.

Jutun kuvat ovat kuvakaappauksia Be A Lady -videolta.

Related posts